United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuku äitis helmassa, siinä olet turvassa. Siinä surutonna olet niinkuin kukka lehdossa, pieni lintu pesässä. Minun sydänkäpyseni! Nuku unta makeaa, uni voimat vahvistaa. Mailman kiistatanterella usein myrskyt raivoaa, vastatuulet puhaltaa. Kukatiesi kohtaavat ae sinuakin, lapseni, oma pienokaiseni. Vahvistu, mun poikaseni! Nuku, sydänkäpyni! Vielä valvoo äitisi.
Jos sitä kohtaa rajuilmat, myrskyt, hallat j.n.e., niin että kukka turmeltuu, niin hedelmästä tulee karvas, vähäkelpoinen, ja miehuuden aika on se hedelmä, jonka lapsuuden ja nuoruuden kukka on valmistanut, ja nyt kiirehdin kertomaan omaa perheellistä miehuuteni aikaa. Minä rakastuin erääseen pienen talon tyttöön, nimeltä Liisa, jolla oli paljon veljeksiä ja sisaruksia.
Niin on nyt minun iloni kuin lapsi lelua vailla, niin on nyt minun eloni kuin kevät käkeä vailla, kumpu vaiti, kukka poissa, surussa salo sininen. MINK
Tuikkiva tähti, kaunis hyvänhajuinen kukka, kristallinkirkas lähde, saattaa heidät runolliseen ihastukseen; entä vielä kuinka soinnollisiä sanoja on heidän kielessään, tämän ihastuksen ilmaisemiseen!
Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi, Kehnon heinän kasvajaksi, Tulin nurmiturpeheksi, Sain sammalmättähäksi. Olin ennen, kun olinki, Armahampi aikoinani, Olin kukka kuuskesoisna, Vilkka viisivuotisena; Kun ma istuin, maat ilotsi, Kun ma seisoin, seinät kuulti, Kun ma tanssin, taivas kiehui, Kun kävin, kämärät läikkyi.
"Mut silloin sinut näin ja päivä paistoi taas, nous puuhut vihertäin ja kukka versoi maass'." " ja metsolankin tielläi kukkainen versoaa." Kukat siis versovat. Mutta ei ainoastaan kukat, vaan myös neitoset: "Kaino kielo lehtosen, valko kukka hieno, missä kasvat versoen, väilyy tuokse vieno. Ylhäällä myrskyt vaan tietämättäs ärjyy, sinä versot, nuovut vaan, vartes hieno värjyy.
Teidän miehuutenne kukka on hakattu maahan, ja vieläpä niin kunnottomalla, kavalalla kädellä!" Hurja vimmanhuuto nousi kansanjoukosta, joka kiireesti yhä karttumistaan karttui. "Nostakaamme hänet hartioillemme", virkkoi eräs väkevä lihamies, "ja kantakaamme hänet kuninkaan silmäin eteen Dominikolais-luostariin".
Lasta unetti vielä, ja yhtäkkiä Annin mieleen muistui laulu, jonka Lents hänen ensimmäisellä käynnillänsä Morgenhaldessa oli laulanut, ja nyt Anni rupesi laulamaan: "Rakkaus on hieno kukka". Lapsi nukkui jälleen; Anni piti sitä hiljaisesti helmassaan, jatkaen laulua, ja itselleen hän teki tämän kysymyksen: "Ketä sinä olet päivinäsi rakastanut?
Tässä kauniissa seudussa kasvoi rovasti Honkasen seitsemäntoistavuotias tytär Maaria niin vapaana kuin kukka koivun juurella tuolla metsässä. Maarian äiti oli kuollut jo hänen pienenä ollessansa. Yksi vanhempi sisar ja veli oli hänellä elossa; mutta Eeva, joka oli viisitoista vuotta häntä vanhempi, oli jo monta vuotta ollut naituna Tuomelan kartanoon Tyrvään pitäjässä.
Mut joskus sentään rakoileepi ilma, Ja pilvistä heloittaa taivaan silmä, Ja lintu laulaa, kukka loiston saa, Taas kyllä pilvi päivän eteen luistaa, Mut ihmiset sen hetken kauan muistaa, Se harmaapäinä heitä riemuittaa. Näist' ilman valokkaista kohdist' yksi On Lea puhdas, sen kanss' ystävyksin Käy Margareta, kirkas toiveissaan.