United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Asetin sen varovasti paikoilleen, pyysin melkein anteeksi röyhkeyttäni, ja se antoi löi hiljaisesti ja kuin kuiskaten hyvää yötä. En ole elämässäni nukkunut niin rauhallista yötä kuin silloin. Kuuntelin sitä ennen uneen vaipumistani. Se käveli yhä edelleen yhtä varovasti ja löi tuntinsa unettavasti ja tyynnyttävästi kuin jokin etäinen kirkon kello.
Edellinen oli miehen, jälkimäinen naisen ääni. Kumpikin puhui kuiskaten. »Minun täytyy katsoa, miten hänen laitansa on». »Ei, lupaa minulle ensin täyttää pyyntöni». »Myönny siihen», kuiskasi kolmas myöskin naisen ääni. »Hyvä, minä lupaan», vastasi mies. »Menkää nopeasti pois, nyt hän herää». Kuulin vaatetten kahinaa ja avasin silmäni.
Ettekö pelkää, että tuo henkilö saattaa olla vaarallinen myöskin teille itsellenne? Vaarallinen kaikille muille, paitsi ei minulle, vastasi tyttö melkein kuiskaten. Sanoitte, että hän on vaarallinen kaikille muille ... enkö minä tee rikosta antaessani sellaisen henkilön saada vapautensa, jota hän voi milloin tahansa käyttää väärin?
LOTTA (kuiskaten). Se olet sinä, isoäiti. (
Mutta ei kuulunut niin hiiskaustakaan äärettömässä hiljaisuudessa, joka ikäänkuin uhkasi heitä salaisuudellaan. "Näyttää siltä kuin he olisivat puolitiessä ruvenneet asiaa aprikoimaan, niinkuin sinä iltana," sanoi poika, mutta hän puhui kuiskaten ja katsoi arasti taaksepäin.
»Täällä saat seisoa vartijana», sanoi Olivier hiljaisesti kuiskaten, ikäänkuin nuo kolkot kuningasten ja soturien kuvat olisivat voineet pahastua kovasta puheesta, tai ikäänkuin hän olisi pelännyt herättävänsä kaiut, jotka piilivät monilokeroisissa holveissa sekä tämän gotilaistyylisessä avaran ja synkännäköisen huoneen kattoparruissa.
Hän pyörähti ja tarttui äidin kaulaan ja kuiskaten pyysi, että äiti piiskaisi porstuassa. Mutta äiti ei siihen suostunut. Niiden edessä oli rangaistava, joille oli pahaakin tehnyt!
Hän astelee ja askartelee siellä kuin kuiskaten. Hän nähtävästi varta vasten koettaa niin. Eihän hänen tarvitse pelätä häiritsevänsä, koska hän hyvin tietää, että valvon myöhään. Se on hänen luontaista naisellista arkuuttaan ja ujouttaan ja häveliäisyyttään. Tuskin tiedän, milloin hän hiipii vuoteeseensa. Ei kuulu enää mitään, ei sieltä eikä koko talosta.
Poissa ollessansa oli Kenelmissä herännyt epäluulo, joka nyt tuli vahvistetuksi. Hän lähestyi hiljaa, nosti tuolin lähelle kumppaniansa, jonka kohtalo oli hänen suojaansa uskonut, ja sanoi ystävällisesti kuiskaten. "Tuo ei nuorukaisen liikuntoa ole.
Hän tuli minun luokseni, laski molemmat kätensä minun rinnalleni, juuri sen lakkarin kohdalle, jossa paloviinapullo oli, jonka hän oli yrittänyt minulta varastaa. "Onko teillä vielä sitä?" sanoi hän kuiskaten. "Noin kaksi kulausta," sanoin minä. "Antakaa Jumalan tähden minulle toinen niistä," sanoi hän. Se olisi ollut samaa kuin antaa hänelle päivän elämästäni.