United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoastaan yksi kerta, kun hän oli tällä tapaa maannut aivan tyvenesti tunnin aikaa ja hänen rintansa näytti tuskin kohoavan vienosta hengityksestä, minua alkoi peloittaa, että hän näin sujuisi meiltä pyhien enkelein syliin; ja minä kuiskasin hiljaa: "Eva, armas Eva!" Hänen huulensa erkanivat vähän, ja hän lausui: "Ei vielä; odota, kunnes he tulevat."
"Te saatte pitää huolta toisesta insinöristä", kuiskasi rouva Dahl jalomielisesti minulle. "Kiitos!" kuiskasin takaisin, "mutta minusta tohtori olisi " "Ei, ei ikinä!" huudahti rouva Dahl vallan ääneensä, mutta selitti sitten lempeästi, kun koko seurueen silmät kääntyivät meihin päin: "Me väittelimme vain ilmasta."
Istuimme kuve kupeessa kiinni ja minä kurkotin muka paremmin nähdäkseni, niin että jouduin aivan häneen nojaamaan. Hän luki heteitä: "Yksi ... kaksi ... kolme ... neljä... "Ai miten monta!" kuiskasin kun unessa, ajattelematta mitä puhuin. "Ja yksi emi", ilmotti hän. Minä huokasin, nojaten nyt jo aivan hänen syliinsä. Hän oli lämmin, hänen mielensä hehkui. Minä haaveilin: "Yksi ainoa emi..."
Hänen avomielinen, ystävällinen puheensa alkoi jo minua rauhottaa. Hän kehitti asiaa edelleen, arvellen omaan tapaansa: "Kun olisi tännekin Tohmajärvelle perustaa urheiluseura ja hommata urheilujuhla. Heräisi tämä kansa silloin vähä käsittämään urheilun suurta merkitystä kansojen elämässä!" "Niin", kuiskasin minä kuin itsekseni, kuin haaveillen.
Minä olin laskenut käsivarteni hänen ympärillensä, kun istuin hänen vieressään, ja hän piti yhä kiinni Fritzin kädestä. Tästä ajasta minua aavisti, ettei hän kuolisi, ja minä kuiskasin hiljaa Fritzille: "Hän ei kuole; hän paranee etkä sinä ole surmannut häntä, vaan pelastanut hänet!"
Painoin armaani sydämelleni ja näyttääkseni, että ymmärsin häntä, kuiskasin minä: poikani, poikani! Samalla muistin pienen tyttöseni *hänen* tyttösensä ja päätökseni jäädä elämään oli tehty. Mutta tuska oli sietämätön ja ymmärrykseni himmeni, ei yhden kerran, ei, monta kertaa tulevien vuosien kuluessa. Nyt olen ollut jo monta vuotta terveenä.
Kun minä kuulustelin, sanottiin, että luut, puukko, napit ja sauva olivat kaikki tyynni löydetyt eräässä kalkki-uunissa, jota silloin käytettiin talossa. "Onko tuo suuri-arvoista?" kuiskasi Naomi minulle käydessämme pöydän luota. Olisi ollut hirveätä pettää häntä. "On kyllä", kuiskasin minä vastaukseksi, "tuo on suuri-arvoista". Tutkimuskomitea menetteli suurimmalla säännöllisyydellä.
Pappi leikkasi heille kappaleen lihaa ja leipää, ja antoi ne heille käteen. Silloin kuiskasin minä eräälle miehelle: "Oh, älä sinä syö, koska et saa pöydän ääressä istua, niinkuin minä!" Venäläinen antoikin lihan ja leivän papille takaisin ja sanoi menevänsä tappamaan lampaan talonpojan talosta, ja uhkasi vielä papillekin jotain tehdä.
Olimme joutuneet sille kohtaa, missä oli tehtävä harppaus yli tuoreen raavaanvuodan. Pakostakin siinä pysähtyessäni tulin sattumalta katsoneeksi taakseni. Jatkaessamme matkaa kuiskasin Nevankoskelle: »
Tuossa paikassa katsahti Fede ympärilleen ja kun huomasi minun tirkistelevän heitä, tuli hän luokseni. "Margery", sanoi hän kysyvällä äänellä. "Mitä, Fede?" kuiskasin, sillä huomasin etten ääneen voinut puhua. "Tunnetko minut?" "Tunnen", vastasin. "Entäs tämän pienen tytön?" kysyi hän. "Maggie", vastasin ja koetin ojentaa kättäni lapselle.