United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen sydämensä riemuitsi Cetheguksen sanoista. "Kostoa? Kuka kostaisi minun puolestani? Sinäkö?" "Sinä itse! Se on suloisempaa." Hänen silmänsä salamoivat. "Kenelle?" "Hänelle. Hänen perheelleen. Kaikille meidän vihollisillemme." "Kuinka minä, heikko tyttö, voin sen tehdä?" "Kuule minua, Camilla.
"Me olemme vajoamassa siihen suureen rämeeseen takaisin, josta olemme kohonneet, samaan rämeeseen, joka on saattanut valtakunnan Mukdeniin ja Tsushimaan." Valtakunnanneuvoston jäsen N. v. Cramer 1911. Japanin sodan surullisen lopun jälkeen ei mikään vakava valtiomies Venäjällä ajatellut kostoa Mukdenista ja Tsushimasta.
Mantu ... huutaa kostoa... Näin oli Muttinen miettinyt jo siellä piilossa emännöitsijänsä hameiden alla. Ne mietteet olivat tehneet hänet lohduttomaksi, ja samalla oli hänen sydämessään ja päässänsä ainainen ahdistus ja pelko. Että vietäisiinkö hänet vatsalta halkaistavaksi... Jos näet nuo metsien irtipäästetyt hirviöt voittaisivat.
Piiloutuneena vastapäätä olevaan porttiholviin, oli uskollinen palvelija äärettömäksi mielikarvaudekseen kuunnellut niitä herjaussanoja, joilla kreivi oli parvekkeelta häväissyt hänen jumaloitua emäntäänsä, ja hän mietti mielessänsä kostoa.
Minä sillä välin kiertelen kuin huuhkain teidän onnenne majaa ja huudan: kostoa, kostoa, kostoa! (
Kyllä ... mutta kun sinä näytät vähän herralta... Risto luulee kaikkia herroja majurin tovereiksi ja hän tulee aina niin kummalliseksi, kun semmoisia näkee. Hänen päänsä menee sekaisin, ja hän alkaa miettiä kostoa. Tuomas muisti hovin Inkerin käytöksen Kaupunkiniemellä ja sanoi: Herroja taitavat täällä tervejärkisetkin kammoksua. Hyvästi tällä kertaa Sikke!
Päiviä yhdeksän sai hurmeissansa he maata hautaamatta, kun Zeus väen kaiken näät kivetytti; päivän kymmenen pääst' ikivallat hautasi itse. Ruokaa kuitenkin emo muisti, kun itku jo ehtyi. Kaukana nyt, kuss' on Sipylon karut kalliotörmät, joilleka kertovat yöpyvän öin salon impien arkain, kun kisa laannut vierill' on Akheloios-virran, hän kivipaatena viel' ikivaltain kostoa itkee.
"Sentähden, että luulin, jotta sinä nauraisit epäluuloani." "Sinä olet oikeassa minä olisin tehnyt niin. Minut on nytkin vaikea uskoa, että asiassa on mitään perää." "Hän on ainoa henki, jolla olisi mitään syytä." "Se on tosi", sanoi Labeo vähän aikaa mietittyään. "Paitsi sitä, minä tiedän, että hän jo monta kuukautta siitä asti kuin sinä panit hänen pois, on ajatellut kostoa."
Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa kostoa, kuin hän väittää että hatulla on luonto? Sganarelle. Kuinka? Pankrasius. Aloin jo peljätä etten voisikaan toimittaa asiaani. Herra tohtori, älkää siitä huoliko mitään. Minulla Pankrasius. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa pystyssä pysyä. Sganarelle. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle.
Edili Pansaa, jonka kustannuksella leikit oli järjestetty, harmitti aimo tavalla tämä puutteellisuus, ja hän hautoi ankaraa kostoa leikkien ylipäällikölle, joka turhaan puuhaili ja voivotteli ja puuskuttaen hääräili saadakseen katoksen paikoilleen.