United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä korjasi hän asiaa viimeisen kerran: »Tämä Partanenhan sentään sitelee lyhteet ja kuhiloipi ... kunhan eukko vain pitää leikkuusta huolen.» Ja nyt odotti Partanen voitonvarmana. Syntyi äänettömyys. Kaisa oli kuin kahden tulen välissä.
Silloin Peter huomasi, että vieras laski leikkiä, ja hän nauroi. "Siitä kai on hyvin pitkä aika. Nyt ne eivät ainakaan synny seimessä," sanoi hän. "Vaikkapa itse kaikkivaltias Jumala tulisi tähän maahan, niin ihmiset eivät paljoa hänestä välittäisi, ellei hän omistaisi ainakin puolen miljoonan edestä osakkeita." Peter korjasi valkeata.
Ensi työkseen hän korjasi kaikki kirveet, veitset ja muut teräaseet varmoihin paikkoihin. Kun kahvi oli valmis, lähetti hän Helkan kylän toisessa päässä olevaan puotiin ostoksille ja käski hänen ohimennessään kutsumaan Uutelan kahville. Sitten hän sanotutti Mantalle, että hän pysytelköön omassa kamarissaan ja ottakoon avaimen suulta pois. Sen tehtyään hän istahti keittiön penkille ja odotti.
Luutnantti B. nosti lasin hitaasti huulillensa sekä keikahutti erinomaisen sukkelasti suuhunsa, ilman erikoisia nielasuja. Sen tehtyään hän sanoi samalla hiljaisella bassolla: Scherryä! Kyyppari korjasi pois edellisen pullon ja hienon suikulalasin, sekä kaasi suuresta karafiinista pyydettyä viiniä viinilasiin. Luutnantti B. kaasi sisällön avattuun suuhunsa ja pani lasin tyhjänä takasin tiskille.
'Nyt on pahuus ... mut kyllä minä sulle näytän' ... huusin ja juoksin koiran peliin. Se hulttio haukkua törmäsi kärrien vieressä ja sika vaan seisoi kärrillä harja pystyssä. Mut kun minä tapasin kyökin edestä korennon ja sillä oikein väläytin sitä kintuille, niin kyllä se korjasi siitä luunsa pian.
Oikeuspaikasta taloon oli kymmenen virstaa ja Iivana palasi myöhään kotia. Vaimot olivat tulleet ulos tuvistaan karjaa vastaan ottamaan. Iivana riisui hevosen, korjasi kapineensa ja astui tupaan. Tuvassa ei ollut ketään. Nuori väki ei ollut vielä palannut pelloilta ja vaimot olivat lehmäin kanssa. Iivana, tultuaan tupaan, istui penkille ja rupesi miettimään.
No, nuo eivät ole vielä mitään vanhuuden ryppyjä», ajatteli hän taas, silitellen sormellaan nenänjuuresta lähteviä juovia ikäänkuin ne poishangatakseen. »Nyt niitä tuskin huomaakaan.» Sitten hän nousi ylös suu hymyssä ja pienet viisaat silmät sädehtien leveän otsan ja pitkien hyväntahtoisten otsaryppyjen alla. Hän pesi kasvonsa ja korjasi parranajovehkeet pieneen seinäkaappiin.
"Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua, potkin korjasi paloiksi, sären reen repalehiksi, potkin poikki polvillani, sären säärivarsillani." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Sentähen sepon rekosen laiat rautahan rakettu, jotta potkia pitävi, hyvän immen heiskaroia." Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä.
He nauraa hohottivai. "Mutta kuulkaas!" virkkoi Spirlund. "Pitäisi minunkin muuttaa nimeni, ennenkuin minusta tehdään Pirunlunti". "Eihän toki!" vastasi Hovilainen, "helpostihan teidän nimeä lausuu Virslund". "Jaa mutta ei se ole Virslund Spirlund se on", korjasi pastori. "Niin, Sbirlund, aivan niin, Sbirlund", kangerti Hovilainen.
Tuossa oli kuitenkin jotakin korjattavaa. Johannes kastoi kynän mustetolppoon ja korjasi kohdan mieleisekseen. »Ei taantumusta eikä vallankumousta.» Tuolla ohjelmalla ajaa Quirinalien hallitus Italian juuri perikatoon. Täällä täytyy tulla vallankumous! sanoi Johannes ääneensä, uhkaavasti rystysillään pöytään napauttaen. Tämä ei käy, tämä ei käy!