United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä revontulet leiskuu, missä tähdet valaisevat maita, joilla kuolinliinat iät kaikki yllään on, missä kuolon kolkon mailla silmää ollut ei oo eikä ihmisääni yrittänyt synnyttämään kaiuntaa.
Sanan viimeisen kun vanhus kuuli, Pois hän lähti niinkun hiiluksilta; Iltarusko olj jo vaalennunna, Ennenkun hän kirkon luokse pääsi. Savussa ja tuhkana olj kylä, Pilvein peitossa kun tähtitaivas, Kylän luona kummulla olj kirkko. Niinkun pilviss' yksinäinen tähti, Hiljaisuus olj seudun vallitsija, Niinkun kuu on kolkon syksyn yöllä.
Viime yö oli lämmin ja tähtiä putosi vallan satamalla. Moneen tekee sellainen näky kolkon vaikutuksen, mutta minä ajattelin tyynesti: jos minunkin tähteni on niiden joukossa, niin ainakaan en kaipaa nykyistä seuraani!..." Hän vaikeni, vaipui mietteisiin ja virkkoi hetken kuluttua: "Mutta jos teidän Kristuksenne on noussut kuolleista, niin kai Hän teitäkin voi varjella kuolemasta."
Kovat yöpakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin että maa oli aamusin niin kovassa roudassa, että se oikein halki paukahteli. Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreitä touvon siementä. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja huomattuani tavattoman kolkon ja pitkän keväimen olevan, aloin miettiä kylvämistä niin pian kuin mahdollista.
Vaikka eteläiset ja läntiset Vandiemenin maan rannikot yleisesti tarjoavat kolkon katsannon, oleskelivat kuitenkin siirtolaisemme suloisessa ja ystävällisessä tienoossa. Valitettavasti voivat kuitenkin tyttäret aivan vähän nauttia maanpaikan vienoa suloa, koska he tunsivat yhä vielä vaarassa häälyvänsä.
Hänen toivonsa ijankaikkisesta autuudesta oli tullut vakavammaksi ja varmemmaksi ja hellimmällä luottamuksella nojasi hän Vapahtajaansa, joka oli voittanut kuoleman ja kaiken helvetin voiman, mutta vaellus kolkon kuolonlaakson läpi saattoi häntä vapisemaan.
Kannustaa jo orhiansa, aikoo syvyyteen jo syöstä, kuulee, haastaa Jumalansa niinkuin korven kolkon yöstä: »Ootko varma, ett' on mailla Manan unho mennehien, ettei ihmislasten lailla vihaa varjot vainajien?» Hurtta säpsähtää ja säikkyy. Tauonnut on myrskytuuli. Taivaan tähtitarhat väikkyy; hyinen hymyy Hurtan huuli: »Liian liekin jyrkkä rinne, ranta raisu Tuonen tiehen.
"Niin, vain paljon ne olisivat vielä paranneet ja kasvaneet; sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies vähän masentuneena ja lähti pois. Kylmän ja kolkon näköisiä karapilvi-tönkäleitä kiiti taivaalla ankaran pohjatuulen mukana. Niitä kulki niin tiheästi, ettei aurinko päässyt monasti taivaalta pilkistämäänkään.
Synkkä on matka syksysäissä, näissä pohjan tuulispäissä, löydät varmaan haudan harmaan. Minulle lupaakin, Medon, tänne jäädä yli kylmän, kolkon talven. Sitten Kyprohon koteudu, sano: täällä Saaren neiti itkevi jokaista, jota ennen lempi leikkimailla, isää armasta enimmän. Jos hän mulle anteeks antaa, tahdon riemuin kaikki kantaa. Kahdeksas kohtaus.
Kuinka usein vuotikaan verta tuo jalo, herkkä sydän! Mutta kaikki kipu ja tuska unhottui ja hautaantui, kun kevät tuli ja kolkon kaupungin herttaiset ympäristöt lukemattomilla miellykkeillä kaunisti: kun kukat nouseskelivat pienistä piiloistansa ja puut tuhansilla kukansilmillä häikäistymättä katsoivat säteileviä auringon kasvoja; kun kaikki luodut riemuitsivat ja olemisen hekumaa tunsivat.