United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan tuollaisia hetkiä olen minäkin saanut kokea, kun minä jo luulin pääseväni toivojeni perille, kun luulin saavani oman kodin, lempivän puolison, suuren maineen ja rikkauksia mutta jotka kaikki menetin samalla kun tunsin, että kohtaloni kuljetti minua tuon näkymättömän kurimuksen pohjattomuuteen.
»Ah!» Nydia virkkoi, »jospa voisin tämän katoovan köynnöksen asemasta saada kohtalottarien käsistä sinun elämänlankasi ja pujottaa nämä ruusut siihen.» »Kelpo tyttöni! Se toivomus on sinun kaunissointuisen äänesi arvoinen ja siinä piileikse todellista laulunhenkeä. Ja minkälaiseksi kohtaloni luontuukin, minä kiitän sinua.» »Minkälaiseksi kohtalosi?
Minä katselen tältä korkeudelta, jolle kohtaloni on minut asettanut, tuota joukkoa, jota sinä nimität lapsikseni kyllähän minä heitä rakastan, heille hyvää suon vaan heitä on monta ja he ovat kaukana minusta. Voi! onpa halvimmallakin heistä toki joku olento, jota hän saattaa likistää rintaansa vasten ja johon hän voi antaa isällisen hellyytensä ilman mitään määrää vuotaa.
Mieleni on paha, hyvä Loviisa, kun näin olen ollut syynä sinun onnettomuuteesi, sinun, jonka onnen tähden mielelläni elämäni antaisin, mutta ettei kohtaloni enää teitä kiusaisi, jätän nyt synnyinseutuni ja lähden maailman myrskyihin etsimään rauhallista valkamaa, jonka kohtaloiden Herra varmaan lienee minullekin jossain valmistanut, jos ei muualla, niin haudassa.
KAARINA. Sen kuulin, vaan he eivät suostuneet pyyntöösi, ja silloin sinä vimmastuneena uhkasit jättää kotosi, hyljätä sukusi, aateluutesi ja nimesi ... muuta en kuullut ... minun kohtaloni oli ratkaistu, minä hyljätty raukka riensin pois palatsista kotimökkini yksinäisyyteen. AKSEL. Ah! Miksi et odottanut taistelun päätöstä? Mitä olisikaan minulle koti, isä, äiti ja aatelisnimi ilman sinua!
Margareetaa liikutti rouva de La Tourin kertomus; ja tahtoen mieluummin palkita tämän luottamuksen kuin hankkia hänen kunnioitustaan hän arvelematta tunnusti hänelle sen erehdyksen, johon oli joutunut syypääksi. "Mitä minuun tulee", sanoi, "olen minä ansainnut kohtaloni; mutta te, hyvä rouva ... te, joka olette hyvä ja siveä ja kuitenkin onneton!"
Ei mitään muut' mun omana; Kuin aate vaan, min vapaana Mun syömeni ilmi tuopi, Sek' joka hetki lempeä, Min kohtaloni hempeä Mun täysin nauttia suopi. Sisilialainen laulu. Sun mustat silmäsi Kun leimahtaapi, Ne huoneit' kumoon saa Sek' kaupunkeja. Siis liimaseinä tää, Mun syömen raukka, No ajatteleppas, Se kuinka kestäis! Sweitsiläinen laulu. Kävin vuorella Katsomassa Pikkulintuja Voi!
Minä olin ainoa, joka kärsivällisyydellä kestin kohtaloni, sillä minä olin väsynyt elämään enkä ensinkään toivonut takaisin Martiniaan, jossa olin kadottanut sekä kunnian että vapauden ja siis kuuluin niihin, joilla ei ollut mitäkään pahempaa peljättävänä: köyhyyttä, kuolemaa taikka orjuutta.
Niin hampain ma silpoa annan, veren vuotaa kuivihin. Minä kohtaloni kannan, minä lähden kuitenkin. Mitä etsit sa maailman teillä? Sinä löydät vieraita vaan. On jäätä rinnassa heillä, tyly pilkka huulillaan. Vaikk' oon vieras ma keskellä heidän, en jäädä voi majaas sun: halu silpoa, surmata heidän halu elää ja kärsiä mun! Oi, armas, mikä ilta kuutamon! Oi, armas, autuus meitä läsnä on.
"Ehkä ei ole toisen ihmisen syy, että hän on toisen onnettomuus, ehkä piilee siinä luonnonlaki, jota ei voi järkäyttää ... en tiedä... Mutta yhden asian tiedän: että sinä kautta koko elämän olet ollut julma kohtaloni. Sinä tulit aina tielleni, mitä tahansa teinkään, mihin ryhdyinkään, heitit sinä aina polkuni yli kuin mustan varjon, josta en päässyt erilleni.