United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, sinä kerroit minulle siihen aikaan niin paljon, paljon satuja. Kiitos niistä kaikista! Kerro minulle yksi vielä: voisinpa ehkä näet tulla jälleen iloiselle mielelle niinkuin ennen. BJ
HERTTUATAR. Mun poikaniko sinä olet? RICHARD. Olen; Luojalle, isälle ja teille kiitos. HERTTUATAR. Maltilla siis mua maltitonta kuule. RICHARD. Minuss' on hiukka teidän luonnettanne: Se moitteen äänt' ei siedä, rouvaseni. HERTTUATAR. Oi, suo mun haastaa! RICHARD. Kyllä; olen kuuro. HERTTUATAR. Ma puhun lempeää ja hellää kieltä. RICHARD. Ja lyhytt', äiti hyvä, mull' on kiire.
Päivää, Sascha, mitä merkkejä sinä minulle annat? Minä tulin katsomaan, sisarkulta, jos tarvitsette jotakin. Isä on suutuksissa ja on kieltänyt kenenkään tottelemasta teitä. Mutta käskekää minun tehdä, mitä tahdotte, niin minä teen kaikkea teidän tähtenne. Kiitos, rakas Saschani, Kuuleppas, sinä kai tiedät sen tammen siellä lehtimajan vieressä, sen, jossa on sellainen kolo? Tiedän, sisar kulta.
Minä toivon, että sir Henry voi hyvin matkan jälkeen?" "Kyllä, kiitos, hän voi sangen hyvin." "Me pelkäsimme kaikki täällä, että uusi omistaja ei tahtoisi asettua maatilallensa asumaan sir Charlesin surkean kuoleman vuoksi. Vaikeata on vaatia rikasta miestä hautautumaan sellaiseen paikkaan, mutta minun ei tarvitse sanoa teille, mikä merkitys sillä on tilalle ja ympäristölle.
*Rebekka*. No, eihän se olisi lainkaan kummallista, jos teistä tuntuisi vähän katkeralta, nähdessänne minun, vieraan ihmisen, hallitsevan ja vallitsevan täällä Rosmersholmassa. *Kroll*. Ei, mitä kummaa te ! *Rebekka*. Mutta siltä teistä ei tunnu. Kiitos, kiitos siitä. *Kroll*. Mutta mistä ihmeestä te olette saanut tuon päähänne?
"Kyllä kai sinulla on kahvia äidillesi, Eli?" kysyi Baard. "Kahviako? Se on tietty; mutta etkö tahdo ruokaa?" kysyi Eli, "on kyllä yksinkertaista, mitä minulla on, mutta saisit pitää hyvänäsi yhtä kaikki. "Kiitos kahvista", sanoi Marit, "mutta ruokaa en tahdo". Pian kaikki kolme istuivat kuppiensa ääressä. "On kaunis ilma tänään", sanoi Marit. "Niin, se on totta", sanoi Eli.
No, vihdoinkin ! Sydämmellisesti tervetullut, rakas rehtori! Kiitos. En siis tule häiritsemään? *Rebekka*. Tekö? Hyi, hävetkää toki ! Aina yhtä herttainen. *Rebekka*. Ei, ulkona kävelemässä. Hän on viipynyt tavallista kauvemmin. Mutta kyllä kait hän tuossa paikassa tulee. Kukkia joka sopessa. *Rebekka*. Rosmer pitää niin mielellään raittiita, eläviä kasvia läheisyydessään.
Jumalan kiitos, useimmissa tapauksissa oli mahdollisuus auttaa, hän onnistui tavallisesti kahdeksassa tapauksessa kymmenestä, ja ainoastaan erinomaisen harvinaisissa tapauksissa voi hän katsoa itsensä voitetuksi. Rouva Angelin itki vieläkin katkerammin ajatellessaan, että hän kuului tuohon kirottujen pieneen laumaan.
»Miksi noin puhut, Elina?» kysyi Yrjö. »Eikö tämä päivä toteuta kaikkea sitä, josta olemme iloinneet jo edeltäpäin niin monta vuotta?» »Kiitos, Yrjö», vastasi morsian ojentaen hänelle kätensä. »Minä tiedän, ett'et sinä puhu toisin, kuin ajattelet, vaikk'et enää olekaan lapsi meidän muiden lasten joukossa niinkuin ennen.
UUNO: Nyt on minun vuoroni sanoa: oletko hullu, kun sitä epäilet! LEENA: No niin, niin, nyt et tarvitse muuta sanoa ... et tarvitse ... kiitos kaikesta...