United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän aikoi varastaa? kysyi hämmästynyt Eerikki. Nuorempi Larsson pudisteli päätänsä ja kuiskasi: Kiitä omaa onneasi ja meidän kaikkien ikuista onneamme, poika, että tulit oikeaan aikaan, mutta pidä suusi kiinni siitä asiasta, jos henkesi on kallis. Kellarissa oli neljä ruutitynnyriä, jotka tulivat eilen ja olivat tänään makasiiniin vietävät, mutta unohtuivat kiireessä.
Ja äläpäs, miten lihaviksi ne ovat tulleet, niin että oikein kiiltävät! Onhan tämä ihan ihmeellistä, kun ruokaa on vielä niin vähän, näin aikaisin keväällä. Näin mainiota paimentyttöä meillä ei ole koskaan ollut! Mutta silloinhan on Sveru valhetellut minulle! huudahti Priska. Sveru sattui juuri tulemaan toivottaakseen sisarelleen paljo hauskuutta kellarissa. Voi sitä kyytiä!
Kyllä se mies ei ryhdy rauhallisiin moukan töihin, ennenkuin »halla katoo Hamulasta taikka koiruus Kuopiosta». Niin minä ainakin uskon. En ihmetellyt ollenkaan, etteivät Villen ajatukset Kyttyräisestä olleet oikein suloisia. Mutta ei korppi kiroihin kuole, ja Kyttyräinen söi parhaillaan kellarissa hyvällä ruokahalulla illallistaan.
Ehkä kiellätte kellarin olevan täynnä aseita? kysyi poliisimestari; onko mahdollista, että todellakin niin teette? Onpa kyllä kellarissa aseita, vastasi kreivi; mutta mitä se minuun kuuluu? Myönnätte kai myöskin, että siellä on laatikollinen kovia patruunia. Tietysti minä sen myönnän ... olenhan nähnyt sen omin silmin ... mutta... Teillä oli taskuissanne kaksi pistoolia?
Mitä sinulla on pelättävissä? kysyi poliisimestari; tottele, kerro ... selvään ja lyhyesti ... no, anna tulla! Pitäisihän hänen armonsa tietää, aloitti Bruno, että minä kesällä hänen armonsa omasta käskystä olen öisin kuljettanut tänne ne tavarat, jotka nyt ovat tuolla alhaalla kellarissa. Minäkö olen käskenyt?... Olenko minä käskenyt sellaista ... sanotko sinä niin, senkin lurjus?
Kreivi Lejonborg tuijotti kauan ja tarkkaan vierasta herraa, jonka kasvot hän arveli nähneensä ennenkin ja jonka ääni oli sama, mikä oli kaikunut hänen korviinsa alhaalla kellarissa, ennenkuin hän oli menettänyt tajuntansa. Nouskaa, herra kreivi! toisti vieras; mitä siinä tuijotatte?... Ettekö tunne minua enää? Täytyykö minun ehkä kantaa teidät pois sohvalta? Poliisimestari!
Sanoin jo äsken, etten sitä tiennyt, kuului kreivin vastaus; kukaan muu ei saata paremmin antaa selvitystä siihen asiaan kuin täällä asuva neiti... Siksi kysyn neidiltä, tiesinkö minä, että alhaalla kellarissa oli aseita?... Minähän en tiennyt koko kellarin olemassaolosta ... sen vakuutan kunniasanallani... Pyydän siis, että armollinen neiti hyväntahtoisesti suvaitsisi sanoa sen herra poliisimestarille.
Ja parasta sherryä, mitä kellarissa olisi. Kumma ettei Herman huomannut sitä tehdä. Tulkaa, olkaa niin hyvä. Lasi viiniä, se lämmittäisi teitä. Hän ei tiennyt, millä parhaiten olisi häntä hyvittänyt. Mutta viskaali kiitti ja sanoi, ettei hänellä tällä kertaa olisi aikaa. Otti jäähyväiset ja meni. Lähde, lähde sisään aika kyytiä, sanoi Herman, vielä kerran.
Minä rupesin harjoittelemaan ja kun luonto on lahjoittanut minulle jonkunmoista taipumusta, heitän minä tätä nykyä lasso'a yhtä hyvin kuin kuka tahansa tässä maailmassa. No niin, ymmärrättekö jo? Isännällämme on sangen hyvin varustettu kellari, jonka avainta hän ei jätä huostastaan; mutta kellarissa on ilmareikä.
"Minä, minä rikas vouti, Minull' on riistoa, rahoa, Tavaroita tallellani, Paljo pantua olutta, Kivisessä kellarissa, Tammisen tapin takana, Koivuisen korennon alla, Syöäksenne, juoaksenne Iloleikin lyöäksenne, Lehmän korva leikkaella, Hevon häntä tyssäellä." Hirvenhiihanta.