United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä vakuutan vielä kerran, lisäsi Lejonborg, etten tiennyt kellarista enkä siitä, mitä siellä oli, ennenkuin jouduin sinne. Olemmeko sen siis muka tienneet ainoastaan minä ja teidän palvelijanne? kysyi mustalaisnainen. Palvelijani!... Kuka palvelijani? huusi kreivi; mitä te puhutte? Siis vain minä ja teidän palvelijanne tiesimme, että kellarissa oli aseita, jatkoi Anna.
Hetkistä myöhemmin hän istui oman takkavalkeansa toisella puolella; toisella istui mr Guest, hänen ensimäinen apulaisensa, ja heidän kummankin välillä, tarkoin lasketun välimatkan päässä tulesta, seisoi pullo harvinaisen vanhaa viiniä, joka oli kauan ollut talletettuna, auringon koskematta, talon syvässä kellarissa.
Mutta kellarissa täytyi hänen sinä iltana vielä pistäytyä, kylmässä ja pimeässä. Aikaseen sunnuntaina oli talossa aamiainen valmiina, vaan siihen ei talon rouva koskenut. Olisihan ollut synti raskauttaa itseään syömisellä juuri ennen herran ehtoolliselle menoa. Ei kauppamieskään uskaltanut istua pöytään.
Kellarissa oli laudoista tehty vesikatto, ja koetellessani lautoja huomasin niistä muutamain olevan varsin löyhässä. Irroitin niistä siis varovasti kolme kappaletta paikoiltaan ja tunkeusin aukosta välikatolle, jonka ilokseni huomasin olevan tavallisen eikä holvatun. Työnsin nyt kaksin käsin multaa ja sammalia syrjään ja kiskoin sen jälkeen muutamia aluslankkuja sijaltaan.
He olivat nukkuneet kosteassa kellarissa, vaan heränneet miesten tulosta. He pysähtyivät ihmetellen katsomaan, kun näkivät Miihkalin istuvan Elinan vieressä. »Kenen kaikki nuo lapset ovat?» kysyi hän. »Turvattomia ja yksinäisiä kuin taivaan linnut.» »Ja miten sinä olet heidät löytänyt?» »Kysy, miten puoloja metsästä löytyy. Minä olen poiminut heitä kaikkialta, missä vain on sattunut.»
Istukaa hiljaa, herra kreivi!... Selvähän on, että teidät tavattiin tuolla alhaalla kellarissa aseiden ja kovien patruunavarastojen keskellä ja sitäpaitsi ase kädessä... Selvä!... Mikä on selvä! huusi kreivi, silmät yhä suurempina. Sitä minun ei tarvitse selittää teille, jatkoi poliisimestari; se on, kuten sanoin, selvä.
"Maistuuko teille tämä viiden ja neljänkymmenen vuoden vanha portviini?" kysyi Wilding. "Niin josko maistuu" sanoi Bintrey . "Joo! kyllähän se!" "Se onkin parahasta päästä meidän paraammassa kellarissa, jossa pidämme viiden ja neljänkymmenen vuotista portviiniämme." "Tuhannen kiitosta, herra", sanoi Bintrey "tämä on erinomaisen hyvää."
Mutta hän oli hyvin katuvainen, jopa omituisella tavalla ei tukulta, vaan vähitellen. Esimerkiksi: toisena päivänä sen jälkeen, kuin minun täytyi ilmestyä oikeuden edessä häntä vastaan, toi hän esiin muutamia seikkoja eräästä isosta, kellarissa talletetusta korista, jonka luulimme olevan viiniä täynnä, mutta jossa ei ollut mitään muuta, kuin tyhjiä pulloja ja korkkeja.
Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen: olut tykki tynnyrissä, kalja keikkui kellarissa: "Kun nyt juojani tulisi, lakkijani laittauisi, kunnollinen kukkujani, laaullinen laulajani!" Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lohi on tuotu laulajaksi, hauki kunnon kukkujaksi.
Mutta kun taas löysin itseni, olin pulskasti kaksi vanhaa syltä kyökin lattian alla, pilkko pimeässä kellarissa. Meillä on näet kellari kyökin lattian alla. Ja Mari hänellä polosella kun on niin paljon muistamista oli unhottanut luukun auki. Joku turmeltuneempi mies olisi tietysti ensi työkseen kironnut. Ja joku heikompi luonne olisi alkanut huutaa apua.