United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun terveiseni ainoat On, että hältä pirston akkunat. Rakastuneita täällä täytyy huvittaa Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa Voi aivan säntillensä kuvaella. Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan! Ja loppukertuu lujaa lauletaan! Yks hiiri kellarissa niin Söi voita vaan ja rasvoi, Ett' niinkuin tohtor Lutherin Sen ihravatsa kasvoi.
Suurempi on kunnia ja hyöty että on omassa kellarissa tarpeeksesi omaatekoa viinaa ja olutta, kuin aamittain ja tynnyrittäin juoda sitä krouvarin kellarista.» Näin Toivonen puhui, eikä ollut vanhoilla mitään tätä vastaan sanomista. Mutta krouvari tätä kuultuansa tahtoi pakahtua vihasta, sentähden että hän oli krouvareita verrannut raatelevaisiin eläimiin.
Holt möi sen jälkeen osuutensa kirjapainoon ja pani toimeen talonpoikaiskaupan eräässä kellarissa. Se menestyi. Tätä liikettä pitäessään hän huomasi itsessään uusia voimia, hänellä oli myöskin hyötyä tuttavuuksista maaseudulla. Hän ansaitsi rahaa, ja hän huvittelihe.
Ne pari wiikkoa, jotka hän oli ollut tässä kellarissa, oliwat tuntuneet hänestä wuoden pituisilta. Koko aikana hän ei tiennyt muusta maailmasta mitään. Se heikko walo, mikä pilkoitti tyrmään katon rajaisesta nyrkin mentäwästä reiästä, oli töin tuskin antanut hänelle tilaisuuden lukea päiwät.
Pelastit. Ja niin kukki sinun perunamaasi ilmoilla ihanana, ynnä juurimukulat valmistuivat maan pimeydessä, että hurskaassa huoneessasi oli tavaraa molemmissa: sekä kellarissa, että kirkossa, sinun uskontaidollisuutesi tähden. Voi sinua, että se aika loppui!
"Hän osaa myöskin toimia kyökissä ja kellarissa", jatkoi rouva huomasi, että hänelle maksoi enempi lausuminen sisällisen taistelun miehensä niin päättömästi katkaistua hänen puheensa, mutta hän teki sen kuitenkin, vieläpä korotetulla äänelläkin ja huomattavalla painolla sanoissa. "Minä en oikein käsitä, mitä tarkoitat", keskeytti amtmanni hänet uudestaan.
Sveru nauroi. Rinu istuu kellarissa, sillä hän kaatoi maitopytyn etsiessään linkkuveistään hyllyltä.
Isännän ja emännän valitukset ja voivotukset kaikuivat kellarissa niin että itse d'Artagnan tuli siitä liikutetuksi. Mutta Athos ei edes kääntänyt päätänsäkään sinne päin. Mutta tuskaa seurasi raivo. Isäntä tempasi paistinvartaan ja syöksi epätoivoissaan siihen huoneesen jonne molemmat ystävykset olivat vetäytyneet. Viiniä! sanoi Athos nähdessään isännän.
Tämä käsky täytettiin kiireimmän kautta; sillä ymmärrättehän, armollinen herra, että me olimme taipuvaiset tekemään kaikki mitä teidän ystävänne halusi. Mutta sanokaa nyt jo vihdoin, huusi d'Artagnan, missä hän nyt on? missä on Athos? Kellarissa, armollinen herra. Kuinka, onneton, oletteko pitäneet häntä kellarissa siitä saakka? Hyvä Isä! Emme, herra. Mekö pitäneet häntä kellarissa!
Ja sitte aina kun sinulla ei ole yösijaa, vaan täytyy ollasi yötä metsässä, kuinka monesti sinä ajattelet: voi hyvä Jumala! minulla on sentään ollut omat huoneet ja seitsemän tehtyä siaa, ja astioita tarpeeksi, ja lekkerillinen viiniä kellarissa... Enkömä mene tuomaan sinulle lasin viiniä? Maltappas, minä tuon! Alakuloisena pitää juoman viiniä.