United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lautatarhan ja niin kutsutun torin yläpuolella kulki koko Ryforsin sahan läpi leveä tie, joka, vaikk'ei ollutkaan kivillä laskettu, kuitenkin oli saanut nimen "katu" ja jonka molemmilla puolilla oli suorissa riveissä punaiseksi maalattuja työmies-asuntoja valkoisine ikkunalautoineen.
Ja tuon taulun katkaisee paksu sähkölanka, joka pylväs pylväältään vie seurahuoneelta poikki torin suureen uuteen rantahalliin, jota sähkö iltaisin valaisee. Toisaalla juoksee leveä katu ylös Katajanokan mäelle, vie rantasillan yli kanavan poikki ja katoo kiertäen juhlallisen venäläisen kirkon ympäri. Kadulla on alituista liikettä.
Kaksimarkkainen tuli kouraan; puoli liikaa, mutta sama se, antoi mennä kerran. Poika kiitti, ja hämärässäkin tiedossaan ymmärsi Salmela arvonsa kohonneen tämän auliutensa kautta. Mielihyvällä hän kääntyi portista sisään, toiset olivat jo menneet edellä. Hevonen ajoi pois ja katu jäi tyhjäksi. Kartanon ikkunat olivat luukuilla peitetyt; ei näkynyt eikä kuulunut mitään sen enempää...
"Me olemme usein ennenkin lähteneet. Tämä on rauhaisa katu, kaukana niistä konnista, jotka pimeän tultua häiritsevät Romaa enkä minä tiedä, kuinka he tänä yönä sattuivat tulemaan tätä tietä. Itse suhteeni minä en pelkää mitään. Minä voisin helposti pitää puoltani näitä pelkureita vastaan ja kartoittaa ne luotani, vaikka olen ijäkäs. Mutta tyttäreni tähden" vanha mies keskeytti puheensa.
Pian ne sieltä saaren takaa! Pian ne sieltä ... kyllä ne sieltä...! Yhtenä läähätyksenä käypi koko katu, yhä kiihtyy menon vauhti, ja vinkuen, haukkuen pakenevat joukon jaloista rakkikoirat sivukatujen suihin ja porttikäytäviin. Ei me ehditä! Juostaan, juostaan! Jo on koko ranta täynnä ihmisiä ... ei me päästä likellekään ... tuossa ne nyt jo... Herrra ! Siunaus jää juoksun pakossa päättämättä...
ABOTTI. Ennenkuin mieleni ma suoraan lausun, Luvatkaa, pyhän sakramentin kautta, Hankkeeni haudata, mut toimeen panna. Mink' ikänänsä minä tuuman keksin. Näen, ett' on pilvess' aivan otsanne, Surussa sydän, silmä kyyneleissä. Nyt iltaiselle! Keinon keksin teille, Mitenkä koituu onnen päivät meille. Toinen kohtaus. Lontoo. Toweriin johtava katu.
Kaikki kolot olivat tasoitetut ja sitte oli yltäänsä pantu paksu hiekkakerros. Pekka katseli teostaan ylen tyytyväisenä ja olisi luultavasti hymyillyt, jos hänen paksut poskensa olisivat siihen taipuneet. "Työpä tätä nyt saitta uuvistoo, toimittaja. Jokohan tuo nyt kelepoo?" "Mikäs sitte, jos ei tämä! Niin paljon kun panette joka vuosi korotusta, niin on katu kohta räystään tasalla."
"Saattaisipa luulla", sanoi Julia hymyillen, mutta toki kyynel-silmin, "että sinä aiot lähteä maailman ääriin, ja kuitenkin ainoastaan muutama katu ja tori tulee meitä sinusta eroittamaan; me saatamme nähdä toisiamme vaikka joka päivä". "Joka päivä, niin!" sanoi Emilia itkein, "mutta ei joka tunti, kuten nyt!"
Tukholman kaupungissa ei siihen aikaan tämä tapahtui vuonna 1650 yleisesti löytynyt leveitä katuja; tämä katu, jota myöten Jakobsson ja Månsson kulkivat tullaksensa Norrbro nimiselle sillalle oli mitä kapeimpia. Kerjäläiset huusivat vaikeroiden: "Antakaa meille Vapahtajamme armahtavaisuuden tähden roponen!
Useita näistä pakolaisista on venäläisten ratsuväki ajanut takaisin, ja tätä kirjoittaessani on katu araba-kärryjä täynnä, jotka kulkevat kylmässä sateessa ja pimeydessä; useimmat vaimot kävelevät paljain jaloin vieressä, kaikki ovat läpimärkiä, nälkäisiä ja uupuneita. Myrskyn ulvonta säestää kauheasti lasten parkumista ja pyöräin kitinää.