United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän serkkujamme, selitti Kaarina. Niin, ja he ovat vierailleet tuttavien luona matkan varrella ja pitäneet hyvin hauskaa, kirjoitti Naimi. Herrat tulevat Karjalan kautta, sanoi rovasti. Naimi kirjoitti siitäkin, ja me olemme odottaneet teitä jo viikon päivät. Vai kirjoitti hän! Antero melkein huudahti. Eihän, Roberthan siitä kirjoitti, oikaisi Kaarina.
Samu nousee silloin rappujen kolmannelle astimelle, ottaa hatun päästänsä ja lausuu: KARJALA. Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes, Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö: Siell' ensin silmäni aukes. Siell' leikin lasna ma rantamalla. Siell' lepää heimoni nurmen alla, Ja siellä neitonen Karjalan Sai lempeni leimuamaan.
Sillä, sinulle sen voin tunnustaa, minä en sitä aikoinani oikein voinut uskoa. Minä olin hänen kanssaan huonoissa väleissä. Hän karkaili kimppuuni, pisteli, kun pudistin päätäni hänen puheilleen ja hommilleen, jotka tähtäsivät Suomen vapauttamiseen, Venäjän Karjalan, no, eihän: Vienan Karjalan, valloittamiseen ja vielä sitäkin suuremman Suomen luomiseen.
*Anders Johan Ramsay*, luutnantti Gustaf Wilhelm Ramsayn ja hänen puolisonsa Anna Juliana Tauben poika, syntyi 1744, tuli luutnantiksi 1771, everstiluutnantiksi 1789, Savon ja Karjalan maaherraksi 1791, otti eron toimestaan 1803 ja kuoli 1811.
Näen, mitä näen ja hiukan peräytyen mittasi Shemeikka häntä kiireestä kantaan Karjalan kaunihin kuusen, kukkalatva kuusen, kun hänet vielä kukkasellakin koristettanee.
Ainoastaan muutamat harvat, niinkuin Gottlund ja Lagervall, puolustivat sitä mielipidettä, että jokaisen kirjailijan tulisi käyttää omaa murrettansa; edellinen omasta puolestansa kirjoitti Savon, jälkimäinen Karjalan kielimurteella. Hän kuoli 1841. Esipuhe ja sanain selitykset ovat latinaksi, sanat on sen lisäksi lyhyesti selitetty Saksan kielellä.
Kaikkialla vaan sekasortoa ja hävitystä. Wrangelin valkonen hevonen ja korkea töyhtö näkyi milloin sieltä milloin täältä pakenevien joukosta, joita hän vielä viime hetkellä koetti koota ja järjestää. Mutta turhat olivat yritykset, sillä nyt kääntyivät Karjalan rakuunatkin ja kiitivät pois, nostamatta yhtään asetta vastustukseksi. Kornatus kääntyi pois tästä kamalasta näystä.
Tuo Ontrei, pajarin orja, tais laulaa ja kannelta kaiuttaa. Hän rakasti Karjalan kukkaa. Salot laajat soi, koska lauloi hän. Mut Karjalan kansa rukka suri sorrossa isännän ilkeän. Kuka kansan kohlitun kostaa? Oli Ontrei mies sotakelpo tuo. Hän Karjalan laululla nostaa! Iloks impensä vain hän lauluja luo.
Mutta kuka se kuuluikaan saaneen ne toiset lehmät? Omenan sai Heikkisen Esa, Kestikin sai Vehmaan Rekke ja Yötikin sai Karjalan Timo, ja siinähän ne neljä ovatkin. Tiistikin ja härän tappoivat ja kätkivät. Kerta pari niitten lihoista keitettiin. Mikkokin kuuli, että Jertan ja Aunon keskustelut kulkeutuivat taas poikiin.
Näin käski sanoa vielä Kari: »Sano Panulle, että reitalaisilla on vanhempi oikeus metsänkäyntiin Karjalan saloilla ja että missä hirven, peuran, ilveksen tai majavan tapaammekin, olkoon vaikka Panun pihassa tai hänen pyhällä vuorellaan, tapamme kuin omamme!» Oliko niitä siellä monta? Tupa oli täynnä miehiä ja hirvenajoon lähdössä kaikki. Saitteko selvän, minnepäin olivat lähdössä?