United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies vieras salolta saapuu, oppia outoa puhuvi Karjalan kuninkahasta, orjien vapaudesta itse kohta vangitahan. Kuka on Karjalan kuningas? Tuoko lapsi? Lautan lapsi? Mahdotonta? Väinämökö? Hän on sankari väkevä. Ei oo heikko Ruotuskana. Kuka ties, kuningatarna ei olis olla hullumpata? Vaan jos nyt todella onpi, niinkuin luulen, porton poika tään talon isän tekoa niin hän on kuninkaan isä.
Sillä tiellä eläköön Suomi! Eläköön Karjalan kansa! VIISI VELJEST
Läntisen kolonnan, jota johti everstiluutnantti Christiernin, ja johon kuului Savon ensimmäinen ja toinen jalkapataljoona, Savon kolmas ja Karjalan ensimmäinen jääkäripataljoona, piti menemän jäätä pitkin Siikajoen poikki kirkkoa kohden.
Lopuksi oli hän lausunut: Majuri on yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä otettava kiinni ja pidettävä vankeudessa ja rauhan tultua saatettava laillisen tuomioistuimen eteen vastaamaan töistään. Muistakaa, te Karjalan miehet, että kuoleman rangaistus on ainoastaan esivallan toimeenpantava. Joka siihen työhön ryhtyy omin päinsä, on murhamies. Ja ennen kaikkea, ei pidä ottaa tulta avuksi.
Siellä asuu iso Jumala, jonka vertaista ei ole Karjalan mailla, sitä minä palvelen, sillä karjani siunautan enkä muita taikoja tarvitse. Mutta älä sano isälle, tappaa minut, jos tietää. Ihmeissään kuunteli ja katseli Jouko äitiään.
Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin. Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee saattepa nähdä omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis.
"Tämmöisen surman sai kuuluisa Karjalan kuningas, maamiesten mahtava herra "Vielä nytkin sanotaan myrskyisillä syksysäillä kalamiesten kuulevan Pajarin huutavan sulkkusuitsiansa ja kulta päitsiänsä. Ja kuuluupa täällä kerran käyneen herroja Helsingistäkin, joiden sanotaan purkaneen raunion ja sieltä löytäneen Pajarin tulukset ja kannukset.
Vaan en nyt siitä tahdo puhua, jokainen on saanut osansa ansionsa mukaan, ja haltijakin on saanut osansa. Tahdon puhua teille, heimoni miehet, vaarasta, joka meitä uhkaa Karjalan miehiä, jotka isäin haltijoita vielä palvelemme emmekä tyyten vielä ole vieraisiin jumaliin taipuneet. Lieneekö vihollinen tienoillemme tulossa ... rauhanhan maassa olevan luulimme? virkkoi joku ääni.
Etumaisena seisoi vouti, vierellään aseenkantajansa, jolla oli toisella olalla hänen kiiltelevä keihäänsä, toisella hänen kiväärinsä, ase outo ja kummallinen, jota eivät Karjalan miehet vielä olleet kukaan itselleen kyenneet hankkimaan, mutta jota he kunnioituksella ja pelolla katselivat.
Niinkuin metsällekin tulette ja niinkuin me taas vuorostamme hiihdämme riistan ajoon teidän saloillenne. Nyt kasken kaadamme, ensi kevännä sen miehissä poltamme, kun taas uhreillenne tulette. Jos Pellervo nyt meille onnea antaa, käymme toiste teidän korpianne kaatamaan. Vuoroin Karjalan kankaat viljelemme emmekä päästä vierasta maillemme, emme halmeillemme.