United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalalle olkoon kiitos siitä, että viime vuoden kuluessa olen kasvanut niin pitkäksi, ett'ei minun tarvitse hävetä, kun seison joukkomme rintamassa. Vahvaksi olen myös tullut kuin karhun pentu. Sinä ehkä kutsut tämän kerskaukseni ylpeydeksi ja pitänet sitä puuttuvan kristillisen nöyryyden todisteena, mutta mitä se muuten lieneekin ylpeyttä se ei ole.
Huuruna kohosi ilmaan miesten henki, kun he pihalta soihtujen keskestä lähtöön ponnahtivat. Jouko oli tien näyttäjänä ensimmäisen karhun kierrokseen. Vaikka tiedettiin, miten karhu oli kierretty, ja seutu, missä kierros oli, ei makuu ollut muiden tiedossa kuin Joukon, joka ei ollut sitä kenellekään ilmaissut. Joukon jäljessä tuli Panu ja vähän matkaa heistä muut miehet.
Teidän majesteettinne on tänäpäivänä kaatanut karhun, jonka vertaista ei moni ole nähnyt. Lyönpä vetoa, että kuningas vainajan metsästyskirjassa ei löydy semmoista tekoa mainittuna. Huomenna koetamme, oli lyhyt vastaus.
"Kaksikymmenennen karhun ajopahan oli sittenkin hänelle kuolemaksi", sanoi vaimo, pyyhkien kokoon kierretyllä nenäliinalla itkusta punaisia silmiänsä. Me muut ajattelimme, kun ensimmäisten multalapioiden kumea ääni kuului haudasta: "Tuossa paneutui ijankaikkiseen lepoon 'oikeaverinen' metsästäjä."
Ei ollut matka pitkä ensimmäisenkään karhun luo, ja ennen yön tulos olivat kaikki kolme samassa paikassa suuren kuusen alla, johon nuotio tehtiin ja asetuttiin yötä viettämään, sillä niin vaati vanha tapa ja kunnioitus metsän kuningasta kohtaan, etteivät kaatajat ennen kaadettuja taloon menisi. Lähetettiin vain Jouko kotiin hiihtämään ja sieltä hevosia ja rekiä noutamaan.
Lähtiessä oli koko joukko pyssymiehiä läsnä, mutta vain kaksi seurasi metsästäjiämme. He tulivat näyttämään karhun kierrosta ja kantoivat metsästäjien kapineita. Sitten tultiin perille ja seurattiin kierrosta kappale matkaa. Kierros kulki tiheän lumisen viidakon reunaa.
Vavistuksen tunne polvissa, joka tavallisesti tuntuu karhua ammuttua, latasin nopeasti ja riensin vesakkoisen metsän läpi haukuntaa kohti, josta saatoin arvata karhun uudestaan ryhtyneen vastarintaan. "Kun pääsin ranta-aukealle, pitivät koirat kovaa melua, mutta mitään karhua ei näkynyt; sitä vastoin näin veden aaltoilemista muuten peilikirkkaassa metsäjärvessä, karhun heittäytyneen veteen.
TURJO. Karhun kunniaksi juomme! Juopi. LOUHI. Juomme voiman kunniaksi! POHJAN V
»Rukoilkaa pojat niille jänishousuille karhun sappea! Hooi! vetäkää, vahdit, sitten henkeenne, ei sitä lusikalla anneta!» »Karhun sappea nuorille pojille, sanoi Salmin Jussi, siitäpä karskille koijarille tulee suden kurssi.» Jotkut uskalsivat muutaman sylen metsään, mutta palasivat sieltä jälleen samaa päätä takaisin. Koko vahtien takaa-ajo siis rajoittui siihen sekä huutelemiseen ja meluamiseen.
Valpuri Eerikintytär oli kaunein talonpoikaistyttö, pullea ja punaverinen vestmanlantilainen, oikein lämpöinen ja kaihomielinen silmiltään, jotka olisivat sopineet vaikka kuningas Augustin loistavan hovin kaunottarelle. Tyttö astui nyt esille Dianaksi puettuna ja kantaen havukoristeita, jousta ja nuolia puhumaan karhun puolesta.