United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Akademikus Bär, Seuran päämies sanoi minulle tänä vuonna rahaa ei olevan, mutta kukaties se tulevana vuonna voipi tapahtua'. Kyllä sellaiset matkat minun työkseni kelpaisivat, mutta Sanakirjan tähden soisin sen jäävän vielä toiseen vuoteen. Kohta toivon saavani tietää', mitä karjalaisilta koituu; olisivatko vaan Kalevalan lauluja. Uudesta Linnasta 17 heinäkuuta v. l. 1848. veljyesi Europaeus.
Ensimmäisen kerran Mikael Agricolan aikoina, jolloin uskonpuhdistus oli antanut välittömän sysäyksen koko suomalaisen kirjakielen syntymiselle, toisen kerran Elias Lönnrotin aikoina, jolloin kansallisuus-aate ja kansallinen romantiikka olivat antaneet meille Kalevalan ja sen kautta suomalaisen kansallis-kirjallisuuden.
Syy sysissä, syy sepissä. 27. Totuus ei pala tulessakaan. 28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä. 29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy. 30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu. Kalevalan kertomuksia. I. Väinämöinen. Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen, tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar.
Tämä on Kalevalan runojen kolmas ansiotyö, joka on mahdoton suorittaa ilman toisten ansiotöiden antamaa apua. Olemme jo viitanneet siihen, että mietiskelyn avulla harjotettu ajatusten ja tunteiden puhdistus vaikuttaa itsestään pysyväisiin mielialoihin, ja voimme nyt lisätä: siis myös vaistoihin ja tapoihin, vaikka tämä vie aikaa.
Olivathan jo Kalevalan ja Kalentelettaren kauneudet ilmestyneet maailman ihmetellä. Ja vast'ikään oli historiankin alalla julaistu suomeksi ensimäinen suurenlaisempi teos, Nuijasota.
Kosiorunoissa ovat aineenakin yksityiset pyrinnöt, Kalevalan päällikköin toive saada itselleen puolisoa Pohjolasta. Tätä yksityistä asiataan ajavat he aivan luonnon mukaan yksityisesti; he eivät siihen tarvitse eivätkä huoli apua kansaltansa.
Joukahaisesta tällä tavoin selon saatua järestyy ja toteutuu Kalevalan historia ei vähän, sillä kertomus Lappalaisen ammunnasta sitoutuu nyt paremmin oikiaan aikahansa ja siahansa, ja eroutuu munasta-luomisen kertomuksesta, joka kyllä on ollut parahana perustuksena niillä, jotka pitäävät Wäinämöistä jumalana, kuin he tässä näkeevät hänen luojaksi.
Etevin niistä ominaisuuksista, jotka Kalevalan puoleen ovat vetäneet tämän asiantuntijain yleisen ihastuksen, on epäilemättä sen selvä, elävä, todellisia muotoja luova kuvausvoima, suuri lahja kaikessa runoudessa, mutta erittäinkin päävaatimus epoksessa, jolla on runouden kokonaisuudessa sama sija, mikä kuvanveistolla ja maalauksella taiteessa ylimalkaan.
Niiden tarkoitus ei siis suinkaan ole olla mitään tyhjentäviä luonnekuvia asianomaisista kirjailija-personallisuuksista, vaan ainoastaan ilmiö ilmiöltä seurata eräitä ääriviivoja, joiden sisällä suomenkielinen kaunokirjallisuus Kalevalan ilmestymisestä nykypäiviin saakka on kasvanut ja kehittynyt.
Mitä Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen Kalevalan mukaan puuhaavat, mikä on heidän toimintansa vaikutin ja päämäärä? Ainakin alussa se on Pohjolan tyttären omakseen saaminen. Kiinnittäkäämme huomiomme tähän. Kalevalan sankarit kosivat kaikki Pohjan tyttöä, jokainen heistä tahtoisi Pohjan tytön omakseen. »Mitä jumalallista siinä on?», kysyy lukija.