United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emäntä oli joutunut muiden tuttujen seuraan, mutta Vappu viipyi Iikan luona ja hänen säälinsä yhä kasvoi, kun Iikka sydämensä pohjasta valitti: »Jumala minua kurjaa armahtakoon, sinä se kaiketi otit sitte juustonkin?» »Niin, se on ollut ja mennyt, mutta sehän oli teidän omanne eikä teidän pidä sitä surra.
Mutta se kaiketi lie jumalain sylisykkynä vielä, sillä mun peitseni sinkoo myös; muun Zeus hyvin kaitkoon!" Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, suoraan Areton kävi kilpeen ympyriäiseen; peistä se kestänyt ei; läpi kilven kiitävä vaski tunkihe, puhkoi vyön sekä vatsanpohjihin puuttui.
Karuliina oli maaomenia nostamassa pellolla. Kun tartuin häntä käteen, silmäili hän minua hyvin säälivästi ja vakavasti. Sitte puhkesi lausumaan: Kovin kevyeltä näytät silmissäni, Paavo: sin'et paina kuin tupen täyden ruumenia ja naulan höyheniä. Kaiketi olisin sinulle paremmin kelvannut, jos olisin käynyt kanssasi irstailemaan.
Ja voi kyllä olla niin kuin hän kuvaa, mutta syy ei ole siinä kuin hän luulee se on palkollisten kohtelemisessa ja siinä suhteessa ovat poistettavat epäkohdat. "Että kaiketi löytyy paljo huonoja palkollisia, sitä ei käyne kieltäminen. Löytyy vaimonpuolia, jotka eivät tahdo eivätkä taida tehdä mitään mailmassa oikein, ja mikä on pahinta, eivät myöskään tahdo oppia siihen.
TYYNI LEANDER. Hän tulee kaiketi heti paikalla. Oikeanpuoleisella ovelia: Anton, teetä, ole hyvä. LEONTJEV osottaa itseänsä, totisena, hiljaa: Madame? TYYNI LEANDER osottaa liikkeellään, ettei hän voi ilmaista mitään ja että Leontjev vain jäisi. ANTON LEANDER tulee, koettaa pakottaa itseään reippaan iloiseksi, mutta onnistuu ainoastaan hetkittäin: Olkka nin hyve, herr Leontjev, olkka nin hyve.
Tuli sisälle edeskäypä ja ilmoitti, että se suomalainen herra, joka oli tahtonut tavata Johannesta, istui ruokasalissa ja pyysi herrasväkeä päivälliselle. Se on Muttila, kuvanveistäjä Muttila, selitti Johannes Liisalle. Kaiketi tunnet hänet? Ei Liisa tuntenut. Nimen hän oli kyllä kuullut joskus. Mitä me teemme? kysyi Johannes epäröiden. Menemmekö?
Eeviä harmitti, sillä hän luuli saaneensa letkauksen siitä, että edellisenä päivänä oli laittanut tavallista hienompaa ruokaa eräälle vieraalle naapuripitäjästä. »Sitten aioin myös pyytää rahaa talvitakiksi Viljolle», jatkoi hän kylmäkiskoisesti. »Vai onko sekin sinusta turhuutta?» »Kaiketi, jos se tehdään turhan hienoksi.» »Kyllä äiti sen Viljolle mielellään hankkii, siitä olen varma.»
Minäkin olen kuullut, että Kolisella on uusi ja kummallinen kello, missä se nyt on?" sanoi joku kirkkomies. "Kyllä kaiketi se on niin koreasti herennyt käymästä", ehätti Tiitus sanomaan, nauraa wirnistellen. "Kuulithan sen, ettei se ole ... mutta eihän sitä toki kaikille luuletko tapuliin pääsewäsi?" sanoi suntio ja hän oikein wapisi hätäymisensä tähden.
Vaikka me olemme köyhiä, emmekä asu yhdessä, tiedämme me nyt kuitenkin, että vielä elämme. Ja minä käyn kaiketi joskus täällä tervehtimässä teitä." Kun hän vihdoinkin oli mennyt, syntyi huoneessa pitkällinen äänettömyys; hän oli jättänyt jälkeensä tuskallisen mielialan. Norine oli vaipunut tuoliin aivankuin jonkun onnettomuuden runtelemana.
"Epäilemättä. Olette kaiketi, Ma'am", arveli tätini. "Juuri niin", yhtyi häneen Mrs. Micawber. "No, minä olen ehkä erhettynyt päätöksissäni; on hyvin todennäköistä, että olen; mutta yksityinen mielipiteeni on, että juopa heimoni ja Mr. Micawber'in välillä on saanut alkunsa jostakin semmoisesta luulosta heimoni puolelta, että Mr. Micawber pyytäisi rahallista apua heiltä.