United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anttila ottaa oikealla kädellään jotain liivinsä taskusta, kätkee sen kouraansa ja kaataa vasemmalla vettä lasiinsa.
Niinpä mä Argos-maass' olen nyt majaystävä sulle, 224 mulle sa taas Lykiassa, jos milloin sinne ma saavun. Siis kahakassakin kartelkoon nyt toist' ase toisen! Monta on Troian miest', apukansaa muutakin mulla surmata, jos jalat saavuttaa sekä suo ikivallat; mont' on akhaijia kaataa sun, min voimasi voinee.
Vaan nähdessään saaliin käsistään päässeen joutuu hänen vainoojansa voimattoman kiukkukohtauksen valtaan, ja kuin pahankurinen lapsi ja lapsihan hän oikeastaan olikin heitäkse hän sohvalle pitkäkseen ja alkaa potkia jaloillaan, potkii rikki sohvan selustimen, särkee tuolin ulkomaanosaston toimittajan alta, kaataa kerta romauksella koko toimituspöydän, josta paperit ja kirjat lentävät hajalleen ja muste vuotaa lattiata pitkin.
Vanhojen tavalla, ratsun selässä rautapuvussa taistella kavaluutta ja valhetta vastaan! Kaataa maahan jokaista, joka uskaltaa astua esiin päällekantajana; saada keihään päähän Jumalan oma tuomio ja heittää se pilkalla hiekkakuoppaan! Sitä teidän pitää katsella kukkulalta. En tahdo sitä katsella!
PORTINVARTIJA. Niin, nähkääs, ryyppäsimme toiseen kukonlauluun; ja juominen se vaikuttaa tuntuvasti kolmea asiata. MACDUFF. Mitä kolmea asiaa se juominen sitten erittäin vaikuttaa? PORTINVARTIJA. Niin, nähkääs, punaisia neniä, unta ja kusta. Lemmenseikoissa se auttaa ja kaataa: himoa se auttaa, mutta kyvyn se kaataa.
Mutta kun sanon, että olen itseni lääkärillä tutkituttanut, ja hän on sanonut minun olevan varmasti normaalin mutta mieheni ei . Ester keskeytti. Hän asetti vaatteet laatikkoon ja työnsi sen kiinni. Rikberg meni pöydän luokse ja jotain sanoakseen kysyi, ottaen kahvikannun käteensä: Saanko itse kaataa itselleni toisen kupin? Olkaa hyvä, kaatakaa minulle kanssa.
Kevään kanssa tuli vanha Markku pakopirtistänsä, missä yksin perhekunnastansa eloon jäänyt oli talven tautituhon jälkeen, niinkuin metsäpalon jälkeen joskus harmaa honka seisomahan jääpi, missä kulo kaataa nuoren metsän.
Eväs jäi, älkää menkö! huutaa kaitsijamummu Pikku-Liisa ovessa ja juoksuttaa nyytyn seville jalkojeni väliin ja sanoo varottaen: Lallu ei vain saa kaataa. Pollehan se on, panen minä närkästyneenä vastaan. Lalluhan se kuitenkin oikeastaan on, kappalaisen poika, kun minä hänen isänsä apulaisen. Hän on minua koko joukon suurempi poika, roteva, voimakas ja paksupohkeinen pieksujalka.
Semmoinen mies elää, jos hän ei taida käsitöitä tehdä, vähällä kalastamisella ja metsästämisellä ja kaataa sen ohessa itselleen vähän lohon metsää nauriskaskeksi, joka etu hänelle on yhtä vähän suvaittu, kuin häneltä kiellettykin. Jos voi hankkia itselleen lehmän, niin se elää, missä isännänkin ja asuu niiden kanssa samassa navetassa.
»Ei mamma huoli keittää minulle munaa; en minä kumminkaan jaksa syödä muuta kuin tämän voileivän.» Sekään ei tahtonut mennä alas. Pala tarttui kurkkuun jok'ainoan kerran. »Etköhän jaksa? Minä annoin jo panna veden tulelle.» »En minä.» Hanna nieli ja nieli. Niin väkinäistä oli tuo syöminen. »Pikkuisen maitoa, jos mamma on hyvä ja kaataa. Puoli lasia vaan. Kiitoksia, ei enää.»