United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis kuri hänelle ensin, Ankara kivistelevä, Kuin tauti jumalten tuoma. Vaimoni! Osattu isku. Orjan ymmärsit hyvästi.
Antonius ja Eros tulevat. SOTAMIES. Jumalten onni tänään Antoniolle! ANTONIUS. Jos sinä arpinesi taannoin oisit Maataisteluun mua taivuttanut! SOTAMIES. Silloin Nuo vilpistyneet kuninkaat ja tuokin Tään-aamullinen luopio sua yhä Kannoilla seurais. ANTONIUS. Ken se luopio? SOTAMIES. Ken? Mies kaikkein lähin.
»Maa on lapsiaan suojellut», Glaukus huudahti nousten jaloilleen. »Siunattu olkoon kauhea maanjäristys! Kiittäkäämme jumalten armoa!» Hän auttoi Apekideen pystyyn ja katsahti sitten Arbakeehen. Tämä näytti aivan haudanomalta. Verta tihkui hänen suustaan hänen välkkyville vaatteilleen; hän putosi raskaasti Glaukuksen käsistä ja punainen verivirta valui hiljalleen marmorilattialle.
Siten hän haki tietoa sen rajojen tuolta puolenkin, erehdysten ja varjojen maasta. Tähtitieteellisistä totuuksista hän hypähti tähtitaikaisiin kuvitelmiin; kemian löydöistä hän joutui magian aavemaisiin sokkeloihin; ja hän, joka epäili jumalten voimaa, uskoi järkähtämättömästi ihmisen kykyyn. Magia, jota siihen aikaan kaikki n.s. viisaat innokkaasti harjottivat, oli oikeastaan itämaista alkuperää.
Tämän Iliaan paikan mukaan Hēfaistoksen puoliso on Kharis, Sulo olennoituna, Sulotar; runoilija näkyy tässä olettavan, että oli olemassa yksi Kharis; toisissa paikoin Iliasta kyllä puhutaan useista khariiteista. Toisen, mm. 395. ja seur. Iliaassa on kaksi toisistaan poikkeavaa kertomusta siitä, miten Hēfaistos singahdutettiin alas jumalten asunnoista.
Soi hälle jumalten virsi, kuoro taivon tähti-täyden: "Onko nyt parempi olla, liekö armaampi asua viidakoissa vierahissa, uppo oudoilla ovilla, kuin oli olla Kuun povella, Kuun on kummuilla levätä luona talven tuttavamman, syksyn kylmänkin sylissä, sydän-yössä ystävässä, onnessa oman elämän?"
Ennenkuin hän tuon karjan eteen nöyrtyis, Jos moist' ei maan ja kansan lääkkeeks vaatis Tää sairas aika, yllen' ottaisin ma Sopani, jota kantaa tuskin jaksan. CORIOLANUS. Mun mitä tulee tehdä? MENENIUS. Palata Tribuunein luo. CORIOLANUS. Ja sitten? Mitä sitten? MENENIUS. Katua mitä puhuit. CORIOLANUS. Heidän kuullen? Jumalten kuullen sit' en tekis; kuinka Siis heidän kuullen?
"Minäkö?" huudahti Petronius. "En, kautta Lethen pojan! en minä sitä tunnusta, vaikka siinä asuisi kaikki ihmisten ja kaikki jumalten viisaus. Siihen täytyy panna vaivaa, enkä minä tahdo nähdä vaivaa. Se vaatii ihmiseltä kieltäytymistä, ja minä en tahdo kieltäytyä mistään tässä elämässä.
Oikea asians' onpi, vaan vähänpä ihmislapsi jumalten tuomion edessä, taitavi ohjata osaansa ... kovin kostit Afrodite! MEDON. Hän sua häväissyt onpi, herjannut ja huolettanut, vienyt kruunusi, kotisi. CHRYSEIS. Tehnyt lie tuhat rikosta, tuhatkerroin anteeks annan.
SINIPIIKA. Niinkuin onnes, poistun sinusta nyt ainiaksi. Nyt vasta mies mieletön, kavahtaos jumalten vainoa. KULLERVO. Kaikki menkäät, niin jumalat kuin sinä! Yksin öisillä ahoilla Suomen saarta samoilla tahdon, yksin niinkuin mäyrä, jonka huvitus pimeys on. Mutta miksi viivyttelet sinä? Käy toimeen ja tee parastas; työssä ompi maksus.