United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja eikö Jumala kaikkivaltias nyt suruin ja murhein ole puhdistanut teitä kaikkia, puhdistanut teidät itsenne ja tasoittanut sen syvän juovan, joka kerran uhkasi haudata miehenne koko suvun keskinäiseen eripuraisuuteen? Toivon niin olevan! No, miksikä sitten vapisette? Miksi vielä vitkastelette kiittämästä Jumalaa?
Sit' en voi auttaa; Se rikkoo Jumalaa ja meitä vastaan. Kirousta huuda, hukkaa, hävitystä! Pahint' on kuolo, mutta täyttymystä.
Murhaaja, sanoi hän hirveällä äänellä. Mene, sano ... sano; minä olen kaksinkertainen murhaaja ... minun käteni laski puukon ... Aato, tämä käsi laski puukon pettäjän sydämmeen. Silloin rukoilin minä Jumalaa, minä rukoilin: Jumala salli minun osata sydämmeensä... Minä löin ja minä osasin, pettäjä kuoli... Niin kuulee Jumala rukouksemme ... ha ... ha ... ha. Aato oli yhtä vaalea kuin Emma.
Miksi hänet näin mitättömään elämään kutsui, hyödytöntä tuskaa tuntemaan, valheellisesta ilosta pettymään, kivun, vaivan ja kuoleman kärsimyksiä kokemaan. Syntymättömänä, olemattomana ei hän onnea olisi kaivannut, eikä saavuttamatonta toivonut. Hän herkesi lähestymästä sitä Jumalaa, jonka töitä hän ei käsittämään kyennyt.
Talven lopulla sai sitten täti Lison, joka silloin oli kuudenkymmenen kahdeksan vuoden vanha, henkitorven tulehduksen, joka paheni ja muuttui keuhkokuumeeksi. Hän kuoli siihen hiljakseen sopertaen: "Rakas Jeanne parka, rukoilen Jumalaa, että hän sinua säälisi."
Tästä syystä minä en ollenkaan rakastanut vanhurskasta ja närkästynyttä Jumalaa, vaan salaisesti vihasin häntä ja ajattelin itsekseni, eikö siinä ole kyllin, että Jumala on tuominnut meidät ijankaikkiseen kuolemaan Adamin synnin tähden, ja että meidän pitää kärsiä niin paljon huolta ja vaivaa tässä elämässä?
Kaksi tuntia Kivisydämen erottua matkailijat vihdoinkin saapuivat Don Pedroksen siirtolaan, jossa kotiväki oli suuresti iloissaan heidän tulostansa. Hermosa vetäytyi huoneesensa, jossa lankesi polvilleen kiittämään Jumalaa heidän onnellisesta pelastumisestansa erämaassa. Lopetettuaan hän vaipui syviin mietteisiin istuimelleen.
Liciniuksen hänen tulinen nuoruuden rohkeutensa, Scaevolan harhaanjoutunut, vaikka rehellinen oikeudentunto, minut ja muut papit into palvella Jumalaa." "Tietenkin", sanoi Cethegus ryypäten. "Toisia johtaa kunnianhimo tai toivo saada mahdollisen kansalaissodan kestäessä lähetetyksi saamamiehensä toiseen maailmaan.
Ah! tuo vanha Jesulaisten kasvatti, joka rukoili Jumalaa lähettämään edes yhtä ihmistä hänen luoksensa hän tunsi ihmiset. Minä tahtoisin rakastaa yhtä ihmistä, yhtä ainoata oikein sydämen pohjasta silloin olisin, luulen mä, löytänyt elämän salaisuuden avaimen".
Hän rukoili tapansa mukaan iltarukouksensa kovalla äänellä, rukoili isän ja äitin ja morsiamen puolesta, pyysi Jumalaa heitä suojelemaan tulelta, tulipalolta ja kaikilta vaaroilta, rukoili hyvää vuotta ja hyvää esivaltaa ja viimeksi Jumalan suojelusta kaikille ihmisille, sekä hyville että pahoille.