United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taikka yöllä taas, kun kaikki äänet ovat vaiti, paitsi näkymättömän virran kohina alhaalla laaksossa ja tuulen huokuna metsässä, ja se suuri taistelo alkaa, jota hän on taistellut niin usein pimeyden valtoja vastaan, ja hän koettaa rukoilla eikä voi nostaa sydäntänsä Jumalan puoleen, olen minä näkevänäni, kuinka hän avaa akkunansa, luo silmänsä metsään, kallioille ja nurmille, jotka alhaalla ilmestyvät tummina ja hengettöminä, ja sitten katsoo ylös näistä Jumalan puoleen ja vahvistaa itseänsä sillä totuudella, jonka hän mielellään lausuu: "Jumala elää vielä!" tuntien katsellessansa, että yö vaan peittää auringon eikä sammuta sitä, ja vartoen siksi kuin aamukoitto alkaa verkalleen levitä ylös taivaalle ja alas metsään.
Vähän häkää päässäni, siinä kaikki. Mihinkä hän sitten meni, isä? ROINILA. Ties Jumala, mihin hän lie mennyt. Onko pääsi kovastikin kipeä? ANNA. Onhan se. Eikö hän luvannut jäähyväisillekään tulla? OLLI. Vai jäähyväisille! Vielä maarin mitä. Semmoisella menolla hän täältä lähtikin. Ei suinkaan hän keveällä mielellä meiltä eronnut. Sitä hän ei voinut tehdä.
RACHEL. Pimeys on meistä kaukana. Kuule: Koska istuin Arnon rannalla ja laulelin. MARIAMNE. Mitä tapahtui sillon? RACHEL. Sillon kaunis tyttö Arnon rannalla lauleli. MARIAMNE. Tule nyt, mun armas sisäreni! RACHEL. En tule, en tule, en tule! MARIAMNE. Oi Jumala! tämä murheen päivä on siis pimittänyt hänen järkensä.
Suuttuneena katsahti hän rankaisevin silmin pormestariin ja matalalla, kolkolla äänellä huudahti hän, viitaten tämän talolle päin: "Herra pormestari! Teidän talossanne on ruumis! 'Ei Herra Jumala puhu, Hän tuomitsee!"
Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa.
Miks'et sinä äijä paha rukoile? sanoi Nehljudofin kyytimies pantuaan lakin jälleen päähänsä, vai etkö ole kristitty? Ketä pitäisi rukoilla? sanoi pörröpäinen ukko päättävästi ja varmasti. Kaiketi jumalaa, sanoi kyytimies ivallisesti. Näytä sinä se minulle, se jumala!
Oli aika, jolloin minäkään sen pelvosta, että tämmöisessä tunteessa olisi epäjumaloitsemista, en rohjennut mieltäni siihen kiinnittää, mutta tästä pelvosta olen nyt päässyt, sitten kuin siitä olen puhunut Jackin kanssa, ja hän on kertonut minulle, että minä hänelle olen juuri samanlainen ihmeellinen apu, josta selvästi näkyy, että se on Jumala, joka tahtoo sen sillä tavalla.
Ja kun vieras vaimo heltyi vieraille lapsille ja puhkesi kyyneliin, silloin minä näin hänessä elävän Jumalan ja käsitin, mistä ihmiset elävät. Ja minä tunsin, että Jumala oli minulle ilmaissut viimeisen sanansa ja antanut minulle anteeksi. Ja minä hymyilin kolmannen kerran.
Silloin vasta huomasin, Mitä tässä tarvitsin, Rukoilin kuin ryöväri. Jumala sen havaitsi, Tuli kohta auttamaan Avarasta armostaan. Järjen päivä pimeni; Uskon aurink' yleni; Toivon täysikuulla oi! Pääsijäinen riemun toi. Hauta kas! nyt aukeni Pyhä halu virkosi ; Usko, Henki sanomaan Kiiltävissä vaatteissaan Riensivät; mä pelkäsin, Vallan maahan katselin.
Ivan huudahti suuresti liikutettuna, Jumalan sormi on silminnähtävästi meitä ohjannut, Jumala itse palkitkoon sinua onnettomalle osoitetusta laupeudestasi! Feliks, sinä et ole sisareni poika, sinä olet kreivi Feliks Normann, ja katso, tämä hovi, jossa meitä on niin vieraanvaraisesti vastaanotettu, on isäsi oma! Hän tahtoi puhua enemmin, vaan vanhus ja vanha emännöitsiä keskeyttivät hänet.