United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saat olla huoletta ... ei se sinulle enää mitään ... se lähtee jo... Ei minun tähteni tarvitse, sanoi Marja raukeasti, tuskin kuuluvasti Se lähtee jo. Juha ei vielä oikein uskaltanut katsella Marjaa. Nyt hän näki hänet. Sen olivat posket ontot, nenänpää oli terävä, rinta painunut, palmikko, joka ennen oli täyteläisenä vyötäisiä tavoitellut, pisti huivin alta esiin hienona kuin pellavavihko.
Päivän ja kahde yön soutamisesta raukeana Juha hetkeksi meni horroksiin. Kun siitä revähti ylös, lähti käyskelemään, ettei uudelleen nukkuisi. Tuli kirkolle, joka oli siinä lähellä. Se näytti lujalta ja tylyltä, ovet ja luukut kiinni, ikkunoissa kylmä ja välinpitämätön ilme kuin ventovieraalla vastaantulijalla. Ei mahda tulla apua täältäkään.
Juha ei käsitä muuta, kuin että hänen täytyy saada apua lähteäkseen jälkeen ... jälkeen niin pitkälle, kunnes tavoittaa, vaikka maailman ääreen, vaikka olkoon maan alle mentävä, minne koski näytti putoavan kuin manalan mustaan kitaan.
En jaksa sitä salata ... enkä välitä ... saakoon tietää ... saahan se sen kuitenkin. Ajakoon sitten pois, jos tahtoo, lähden takaisin. Tai iskeköön tuolla hakkurilla, jos haluttaa. Ja Marja kutoi ja tuijotti raukein, hajamielisin silmin eteensä tupaan, jossa Juha suumpana ovea veisteli jotakin. Näki hajanaisia näkyjä, niitä luokseen kutsumatta, niitä luotaan saamatta, vaikka sitä veltosti yritti.
Ettäkö enemmän tai ettäkö Jumalaa sentähden vähemmän? Juha melkein kivahti. Vähemmänkö? Voi, hyvä rovasti, en minä sentähden Jumalaa vähemmän, koommin niinkuin enemmän! Enemmänkö? No totta kuin että kun kiitin ja ylistin ... että kun semmoisen onnen minulle annoit, niin nuoren ja hempeän minulle iloksi annoit. Totta on, että hempeä vaimo on Herran lahja.
Se oli mietittävä, oli ajateltava päähän asti, miten tämä kaikki oli käynyt niinkuin oli käynyt. Ei saanut Juha ajatuksiaan omiin ohjiinsa, ne kulkivat, mitä teitä itse tahtoivat. Ennen se aina toi ruokaa, olipa työpaikka kuinka kaukana tahansa.
Enkä ole kuitenkaan kuullut, että hän olisi ylhäistä sukuperää; olihan vaimoni viimeksi eilen illalla ostamassa meidän lihatarpeitamme hänen puodistansa. Teurastaja, ei mitään muuta kuin teurastaja, aivan niinkuin tekin, mestari Hohenlock." Se oli karhu, jota Juha näin nimitti. Hän jatkoi: "
Vaikka olisi kaikki Karjalan rikkaus laukussasi. Ei ole, ei ole, vähän mitä kamaa, räämää... Ei meille varkaat tule. Ei meillä ryöstetä miestä niin kaukana kuin huuto pihaan kuuluu. Ei tule rosvo Juhan taloon. Ja jos tulisi, niin torjuttaisiin! Luvan kysyvät, ennenkuin ottavat. Mennään nyt! Semmoinen on Juha! Shemeikka löi olkapäille isäntää saunalle laskeuduttaessa.
Kulki niinkuin siinä huumeessa, näki keskellä päivää näkyjä siinä unessaan. Milloin se käveli ilmi elävänä hänen edessään polulla, milloin näytti lypsävän lehmiä tarhassa, milloin kuului huutavan venettä toiselta puolen kosken, suvannon takaa; milloin uskoo Juha hänen jo nukkuvan aitassaan ja raottaa yöllä kotiin tullessaan hiljaa ovea. Se tulee, tulipahan, milloin tulee, mutta se tulee.
Kuka siellä? Minähän tässä... Ka, Juha. No, kuinka on asiat? Aioin tuolla jo kysyä, mutta minne lienet kadonnut. Täällä odotin. Entisellään on asiat, sanoi Juha. No, se se nyt vasta. Ei ole siis tullut takaisin? Eikä taida tullakaan sanovat mielellään menneen.