United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vaipui niin noihin ajatuksiin, ettei hän ensinkään huomannut kun huoneen ovi hiljaa avautui. »Päivää Juha!» kuului tuttavallinen ääni oven luota. Uutela miltei säpsähti. »Päivää, sisar!» vastasi hän äskeinen hymy vielä huulillaan ja silmät hiljaa sädehtien. Mutta sisar jäi oven luo seisomaan ja katseli hämmästyneenä.
"Ei! hyvän miehen kiitos on rahaa parempi. Kyllä piakkoin toinen toisemme tapaamme." "Ehkä kartanossa käytyäni saisin seurata takaisin?" "Ei! minä soudan vaan tuolla olevan niemen ympäri. Olen pitäjästä kotoisin. Koska herra takaisin palaa, niin tulkaat luokseni; asun vähässä Koivistossa ja nimeni on Juha P. Viipykäät minulla hakemusaika, niin saamme nähdä mitä talon-pojat saavat toimeen."
Jos ei niin monta monituista kertaa jo olisi turhaan mennyt odottamaan sitä, jota sieltä turhaan odotti, niin olisi mennyt nytkin. Mutta sen sijaan tarttui Juha taas kirveeseensä ja hakkasi hakkasi niin, että jokaiselta kaatamaltaan puulta tuli lähemmäksi kasken alalaitaa, josta näki pihaan. Hakkasi vain reunimmaiset pikemmin joutuakseen.
Häneltä pääsi parahdus, niinkuin siltä, joka koettaa vyöräyttää painajaista rintansa päältä. Hän seisoi keskellä lattiaa, kädet ylhäällä. Joku hyppäsi karsinan nurkasta penkiltä ja harppasi huutaen ulos, paitasillaan, valkea kuin jänis. »Kaisa, elähän en minä mitään!» lohdutteli Juha hänen jälkeensä. Tyttö tuli takaisin.
Juha nukkui yönsä tallin ylisillä, ettei omaan aittaansa mennen ehkä kolinallaan häiritsisi Marjaa. Koetettuaan turhaan saada unta silmiinsä hiipi hän Marjan aitan taa ja kuulosti, korva seinää vasten. Ei kuulunut nukkuvan hengitystä, kerran vain heikko rykäisy ja toisen kerran niinkuin valveilla olevan huokaus. Marja nukkuu aitassaan. Hän ei enää nuku, mutta ei vielä ole oikein hereilläkään.
Juha näki heti, että ne kaksi olivat Venäjän puolen venheitä, laukkusaksain, ja hän päätti niiden suunnasta, etteivät ne aikoneet nientä kiertää ja laskea sitä tietä koskiin, vaan päästäkseen niistä poiketa hänen rantaansa ja vedättää venheet kuormineen kannaksen poikki. Mahtavat tarvita hevosta. Pitäisikö lähteä? Vaan ottakoot itse haasta Marjan luvalla, kylläpähän tietävät.
Kirschoff keskeytti, "häpeällinen hekuma, jota täytyy tukehuttaa." Tyvenesti, melkein puoleksi hymyten Juha jatkoi: "Minä katson asioita paljon tasapuolisemmin, vaan kuitenkin täytyy myöntää... Pietari Kistler ei ole vallan väärässä. Sellainen komeus ei ole sovelias meillä. Se oli oikein että se kiellettiin.
Juha osoitti silmillään kolmea miestä, jotka seisoivat samassa parvessa. Siinä oli ensinnäkin kaksi pyhissä-vaeltajaa. Toinen, joka tytyi vaan katselemiseen, eikä näyttänyt ymmärtävän kieltä, jota puhuttiin hänen ympärillään; toinen, joka ymmärsi varsin hyvin ja kuunteli uteliaalla tarkkuudella.
Siellä vartovat muutkin, vaikka olivat edeltä lähtevinään. Piika tuli yhä nyyhkien, tuvasta, tarhalle menossa. Mitenkä se oikein kävi? kysyi Juha. En minä tiedä, voi, en minä osaa... Se siitä poukamasta sen otti? Siinä oli yht'äkkiä venhe ... en tuloaan nähnyt, mutta siinä olin. Missä sinä olit?
Emäntä näki Juhan aitassaan kiireesti muuttavan pyhävaatteita ylleen. Lähdetkö sinä minnekä? Lähden. Minnekä? Nostatan koko pitäjän. Taitaa jäädä nostamatta siitä asiasta pitäjä. Juha riensi jo rantaan, sysäsi venheen vesille ja alkoi soutaa etelää kohti.