United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etkö kuullut, että mene vaihtamaan? POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo ? POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille, ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa, jos huvittaa! POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä? POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut ! POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi! (Menee) (
POSTINHOITAJA. Se maksaa kaksikymmentä penniä tuoss'on kolmekymmentä takaisin. TALONPOIKA. Paljon kiitoksia! POSTINHOITAJA. No, mitä nyt? TALONPOIKA. Minä sain vaan 25 penniä POSTINHOITAJA. 25 penniä? Näytäs tänne, sinä et osaa lukea! POSTINHOITAJA. Jassoo! No, tuoss'on sitten vielä viisi penniä lisäksi, mutta muista että sinulla on sopiva raha vast'edes, kun tulet postikonttoriin, muista se!
PIIKA. Niin, hän sanoi että se on vaan paljasta krongelia ja että postikonttorissa pitää olla sen verran pientä rahaa, että pienempiä setelejä voi särkeä ja että POSTINHOITAJA. Jassoo, vai niin hän sanoi, vai pitää olla! Hän tuntee siis asetukset paremmin kuin minä itse! Vai postikonttori muka olisi joku vaihtopankki, ja minä ehkä voisin maksaa kyytirahat seteleissä! Vai sen hän luulee, vai niin!
Senvuoksi hän vielä kerran sanoi hyvin painavasti: "Jassoo!! Nyt ymmärrän syyn kieltoonne. Voikaa hyvin, herra kreivi!" Ja sen sanottuaan pastori meni, mutta ovelta hän kääntyi takaisin, hän oli näet unohtanut uuden huopahattunsa lattialle ja ovessa hän vielä sanoi itsekseen: "Jassoo!!!" Kuinka kauan pastori lie surrut ensimmäistä rakkauttaan, sitä en tiedä.
AMELIE. Jassoo, no se on hyvä. FIINA. Ja sitten kävi vahtimestari hakemassa asessoria ja lupasi tulla takaisin vähän ajan perästä. VILANDER. Jahah, jahah. Hyvä! Oikein hyvä! AMELIE. No, tulkaa nyt tytöt! VILANDER. Mitäkö tärkeitä ? Virastoasioita tietysti mitä muuten. Pyydän häntä samassa tulemaan huommenna passaamaan. AMELIE. Niin, sehän on luonnollista.
1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivät olvitynnöriä muutama toisen komppanin miehistä. »Antakaat se tynnöri meille», sanoit meidän miehet, »emme anna», vastasit toiset, »jassoo, te ette anna», sanoit taas meidän miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja käskähmä... PATRIK. Kuinka kävi tynnörin kanssa? 1:N SOTAMIES. Meidän miehet otit sen heiltä ja kannoit sen tuonne tupaan.
Souvari-Heikki vilkasi Helenaan, mutta ymmärtämättä mitään taas alkoi mulkoilla levotonna tirehtöriin. Helena astui pari askelta vankia kohden. Minä olen patruuna-vainajan tytär, Helena Jassoo sanoi Souvari-Heikki vaan, voimatta lakata tirehtöriin vilkumasta. Sinä olet minun veljeni. Heikki, sanoi Helena niin hiljaa kuin mahdollista.
Minä en rupea sinun kanssasi turhia riitelemään, kun olet tyhmä pässi. Minä tulin vaan ryökkynältä kysymään emmekö me saa soittaa ensin? Meitä kun on tilattu ja siitä luvattu kymmenen markkaa ja Ensim. Johtaja. Jassoo, te soitatte maksun edestä, se on juuri teidän kaltaistanne, se on suutarin tapaista. Mutta me soitamme vapaaehtoisesti, jalossa tarkoituksessa, asian vuoksi.
"Mutta mistä syystä?" kysäsi pastori ihmetellen, "vaimonhan pitää luopuman isästä ja äidistä ja mieheen kiinni sidottu oleman!" "Mutta suutarin pitää pysyä lestissänsä." "Jassoo!!" sanoi pastori. Hänellä ei ollut tapana sanoa tuota sanaa, mutta milloin hän sen sanoi, silloin oli jotain merkillistä tapahtunut.
Mitä sinä nyt enää noista vanhoista jutuista viitsit ROUVA. Onko siitä vuosi? Sitäpä en luulisi. Kyllä sinä sen muistat, Hilma. Sinulla oli vielä silloin hammastauti, ja me olimme juuri lähettäneet Reetan apteekkiin, kun kuulimme naputusta ikkunalta ja HILMA. En minä muista. ROUVA. Jassoo, vai et muista!