United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähet tästä, kun lähetki, Tästä kullasta koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kierän päälle; Ettei jälki jäällä tunnu, Kierällä kepiä kenkä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Kujerrust' ei kuule sisko, Oma veikko vieretystä; Kuulevat kyläiset naiset, Ja kyllin kylän kasakat.
Tappioluettelot eivät olleet vielä saapuneet, mutta kerrottiin, että mieshukka oli Königgrätzissä ollut tavattoman iso: neljäkymmentätuhatta kuollutta ja haavoitettua. Kolmantena päivänäkään ei vielä mitään tietoa. Minä itken ja itken koko päivän. Juuri siksi, etten ole vielä kadottanut *kaikkea* toivoa, voin vielä itkeä. Isänikin on hyvin alkuloinen, mutta Otto on kiihkoissaan kostonhimosta.
Eipä silti, jouduin vielä kerran minäkin ihmisten joukkoon. Jäämeren rannikolla kulkiessani kerran, muutamanlaista levää ja jäkälää kokoelemassa näet, joita kasveja vain siellä päin löytyy, hillikkeet ymmärrettävästi saappaissani, tuli minua vastaan arvaamatta muutaman kiven takaa iso jääkarhu.
Näkyykö Rajavaarakin? Näkynee tuo sekin. Minä olen sieltä sen juurelta. Vai sieltä? Oletteko käynyt siellä? En ole. Oletteko käynyt Shemeikassa? Käyn siellä verkkoja viemässä, rihmoja tuomassa ja minkäpähän mitäkin. Kudon niiden verkot, koko kylän. Minkälaista siellä on? Niin missä? Shemeikan talossa. Iso on siellä kylä, iso kuin kaupunki, sanovat, en ole kaupunkia nähnyt.
Koirat eivät saa haukkua, ja ovet eivät saa seisoa ra'ollaan, että huoneeseen tulee vetoa. Sitte sinä tarvitset yhden, joka lukee sinulle ääneen. Mitä sinä kaikkein mieluimmin haluat kuulla? Luullakseni Davidin 103:n psalmin. ISO
Jumala on kuitenkin siunannut häntä, hän on iso ja väkevä, ja terveyden ruusut kukoistavat hänen nuorilla poskillansa."
Iso punaviiksinen mies, jolla oli punainen yönuttu yllään, rillit punaisella, turpealla nenällään, pitkä piippu hampaissa ja pieni osakuntalakki päässä, semmoinen oli olento, joka täytti koko ovenaukeaman. Kovasti hämmästyivät sekä Kalle että Frits. »No, jumalauta», sanoi olento mahtavalla bassoäänellä, »kauan te olettekin viipyneet.
Antero olisi tahtonut sanoa hänelle jotain, ilmaista mieltymystään häneen, mutta ei löytänyt tässä sopivaa tapaa siihen, ja mitä hän olisi sanonutkaan, kun ei kuitenkaan olisi voinut sanoa sitä, mikä hänen isänsä vanhaa ystävää olisi eniten ilahuttanut... Ilpolan emäntä iso, komea, lihava, hyväntahtoinen nainen kulki aitasta leipiä kantaen heidän ohitsensa.
Onko tämä nyt veljensä kanssa jakamista?" Sulttaani nosti varoittavaisen sormensa ja sanoi: "Veljeni, ole tyytyväinen ja äläkä sano kellekään kuinka paljon minä sinulle annoin, sillä meidän perheemme on iso ja jos kaikki meidän veljemme tulevat pyytämään minulta perintöosaansa, niin se ei riittäisi ja sinun pitäisi silloin kultapalasi maksaa." Tämän kerjäläinen ymmärsi ja meni matkaansa.
Meidän nähden vilisti Mikko suurta metsätöntä ylännettä ylös ja kun ei muukaan auttanut pujahti se muutaman torpan kautta maantien yli ja katosi toisella puolella isoa lakeaa maata olevaan metsään. Lähinnä olevat erottivat selvään, että se oli iso, tummankarvainen kaunis kettu.