United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mikään kerjäläinen minä en ole. Minkäänlaista apua en teiltä odota enkä halua mitään, jota ei vapaatahtoisesti minulle anneta. Niin köyhältä kuin näytänkin, on minulla tosi-ystäviä, jotka ilolla auttavat minua.» »So, so!» sanoi Ebenezer setä, »elähän nyt sentään nenälleni hyppää! Kyllä me vielä hyvin sovimme.
Tämänpä vuoksi on varma luulomme, että herra Päivärinnan kirja »Elämäni» otetaan ilolla suomalaisissa perheissä vastaan. Ainakin me olemme sen halulla lukeneet.
Silloin, niin kerrotaan, joutui myöskin apostoli Paavali tyrannin lähettiläiden käsiin ja kärsi martyrikuoleman Herransa Kristuksen, sekä suuren ja jalon käännytystoimensa tähden pakanain seassa. Mutta kristityt kärsivät ilolla kuoleman, ja ylistivät keskellä vaivojansa Jumalaa, joka oli katsonut heidät mahdollisiksi kärsimään Hänen pyhän totuutensa tähden.
Häntä otetaan ilolla vastaan, hänen käsiään suudellaan ja hänelle hymyillään, sillä hän on viehättävä kuin ruusu, ja mihin hän ilmestyy, siellä kaikki muuttuu valoisaksi ja iloiseksi. Kiertomatkallaan saapuu hän myös Bartekin tölliin. Koira ei tahdo päästää häntä sisään, mutta Magda karkoittaa sen innossaan halolla. Oi, kaikkein armollisin rouvani! kullankappaleeni! kaunis punanen marjani!
Siellä oli vähäisen lahjoja olipa monta kurjan kurjaa kotoa, jossa oli nälkää ja puutettakin. Siellä oli runneltuja, nöyriä sydämmiä, jotka ilolla ottivat omakseen enkelin lahjat, siellä oli rakastavia, hyväätekeviä ihmisiä, jotka kantoivat kärsivien raskasta kuormaa, lievittivät kurjuuden katkeruutta, pyyhkivät onnettomain kyyneliä.
Onko se totta? kysyi nuorukainen vaaleten. Nuori kornetti seisoi hetken huumautuneena, sitten sieppasi hän hattunsa ja pyöritti sitä korkealla päänsä yli: Marian kuva sydämmessä kaatuu ilolla nuorenakin. Löfving oli yhä vaiti ja kääntyi pois, mutta Juhana sitä ei huomannutkaan. Hänestä ei ollut ulkonaista elämää olemassakaan. Hän tarttui kanteleesensa ja asteli hiljalleen kangasta pitkin.
Jos ne, jotka aina ovat olleet ruumiin vihaajia ja jotka mielivät saada pitää sielun itseksensä yksinään, jos ne, tämän toteen-käydessä, pelkäisivät ja olisivat vastamielisiä, eikö olisi se näiden puolelta suuri mielettömyys, jos eivät he ilolla menisi sinne, johon tultuaan he toivovat ensiksikin saavuttavansa sen, jota he eläessään rakastivat – ja toiseksi vielä pääsevänsä olemasta yhdessä sen kanssa, jonka vihaajia he olivat?
Lehmät partensa levitti, Härät katkoi kytkyensä; Naiset katsoi naurusuulla, Emännät ilolla mielen, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Herrat nosti hattujansa, Kuninkaat kypäriänsä, Vanhat miehet sauojansa, Pojat nuoret polviansa, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Jo tanssi pihalle saapi, Ilo alle ikkunoien; Vuotas mie kysyn lupoa, Talunko tanssini tupahan. Keltäpä kysyn lupoa?
Minä uskon tämän; minun täytyy uskoa se; minä uskon häntä, joka sanoo sen. Kuinka minä siis voin tehdä muuta kuin riemuita? Kaksi ihanata näkyä nousee minun eteeni ja alkaa täyttää mailman ja koko minun sydämeni ilolla. Minä näen tuon Pyhimmän, Täydellisen, Pojan, uhrin, karitsan, kirouksen vapaa-ehtoisesti menevän ristin kuolemaan minun tähteni.
Mutta kuitenkin, todistaaksensa minulle rajatonta rakkauttansa minuun, tarjosi hän parikymmentä markkaansa lahjaksi minulle, ja tahtoi ilolla kävellä jalkasin Parisiin ja kuolla nälkään, jos minä myöntäisin hänelle vain yhden onnellisen tunnin keskustelun, ilman mitään vieraita-miehiä." "Minä luulen, että te myönsitte sen hänelle," sanoi Voltaire.