United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Totellen kansaa kiellän totuutta, Totuutta totellen taas kansaa kaadan. Keveempi sokeus kuin näkö on, Jos vaaraa väistyä on mahdoton; Keveempi olla itse uhrina Kuin joukon tuskaa nähden kitua, Mut avuks' ei voi kättä ojentaa. EGLON. Hän jotain päättää, urhot, huomatkaa! ZUUR. Et vastaa, aamun mies? BILEAM. En poistukaa! Totuuden voitto kalliimp' on kuin kansan.
"Te voitte olla minuun tyytyväinen, herra. "Huomatkaa! "Näettekö tuolla, palopaikasta oikealla korkean talon, jonka tasaisella katolla on kuvapatsaita. "Se on Valeriusten, Edomin kansan hartaimpain ystäväin talo. "Katsokaa! "Se palaa pian." Sihisten tulinuoli lensi ilman läpi ja heti sen jälkeen toinen liekki kohosi kaupungista taivasta kohti.
»Oi teitä, kuuroja ja sokeita!» kristitty jälleen puuttui puheeseen korottaen ääntänsä. »Voitteko te uskoa puisiin ja kivisiin kuviin? Kuvitteletteko, että niillä on silmät nähdä, korvat kuulla, kädet auttaa teitä? Onko tuo mykkä, ihmiskäden muovailema kuvapatsas todella jumalatar? onko ihminen sen tehnyt? Ah! Ihminen sen on luonut. Katsokaa! Huomatkaa itse sen avuttomuus ja oma hulluutenne!»
Tässä näemme luonnollisen ja onnellisen elämän laajan kuvan, joka on kyllin jokapäiväinen kelvatakseen vertauskuvaksi. Huomatkaa siis inhimillisen olemassaolon sopusuhtainen rytmi näissä sen hyödyllisissä toimissa.
Vaan huomatkaa, herra de Laval, tuossa tulee itse de Talleyrand luoksemme." Kummallinen olento tuli lyyhäten luoksemme. Hän oli ijältään kolmenkymmenen ja neljänkymmenen välillä, leveärintainen ja leveäharteinen, vaan etukumarainen ja lyyhäsi toista jalkaansa.
Jälleen piispa nyökäytti päätään. »Huomatkaa!» varoitteli Ernest. »Minä sanoin 'itsekäs'.» »Keskinkertainen ihminen on itsekäs», vakuutteli piispa. »Joka tahtoo kaiken, minkä voi saada?» »Tahtoo kaiken, minkä voi saada se on valitettavasti totta.» »Niinpä te nyt olettekin minun vallassani.» Ernest puristi huulensa tiukasti yhteen avaten ne jälleen. »Sallikaa minun selvittää teille.
Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin. Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta. »Huomatkaa,« sanoi nuori upseeri, »te odotitte sanansaattajaa, herra eversti, ja minä luulen, että tuolla ulkona on sanansaattaja, jota väkijoukko tuopi tänne.« Eversti ja don Juliano syöksyivät ikkunaan.
Mutta jokin pysyy hänessä samalla täydessä levossa, keinuen vain hiljaa ja tasaisesti tämän ihanan runollisen kielen tahdissa. Sellaisia lauseita kuin monet »Juhan» sisältämistä, ei ole vielä koskaan ennen suomenkielellä kirjoitettu. Katsokaa esim. kuinka kirja alkaa, huomatkaa ensimmäisten lausejaksojen suunnaton taiteellinen varmuus ja sopusointu!
Luottakaa minuun pelkäämättä ja huomatkaa, että te opetuksillanne hyödytätte minun sieluani. Tuo pergamenttikääry, jonka palvelijanne piiloitti minun huoneesen tullessani, on varmaankin jäljennös teidän pyhistä kirjoistanne. Minä olen kauan halunnut sellaista tilaisuutta, jossa tulisin enempi tuntemaan ihmeellisiä kertomuksia natsaretilaisesta Jesuksesta."
Otin taskustani suurempia ja pienempiä kiteitä, jotka laskin kuistin pöydälle. "Edessänne on puhdasta salmiakkia, klorammoniumia. Tätä arvokasta suolaa on ainoastaan 20% siinä ammoniumsulfaatissa, jota te maanviljelyskaupoista ostatte. Yksi kilo tätä vastaa viittä kiloa teidän apulantaanne. "Huomatkaa: tämä on vasta Wallenbergin kokeilua!