United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten ei ole vielä vuottakaan, kuin niitten suhteen, jotka minulle maan päällä ovat rakkaimmat, äitini, isäni, Jackin ja Hugh'in, niin sanoakseni vaelsin näkemisessä pikemmin kuin uskossa, sillä he olivat silloin kaikki tyyni täällä. Mutta nyt on Jack sotaväessä Flandernissa ja Hugh Atlantin merellä. Minä en tiedä, mikä heitä saattaa kohdata.
Bettyn mietteet tuosta 'nyt' ja 'minulle' eivät suinkaan ole arvottomia." "Isä," minä lausuin, "Hugh sanoo, että John Nelson on erin-omainen saarnamies, ja moni pitää paljon Hugh'in omista saarnoista." "Vai niin? Hugh on siis metodista hänkin!" sanoi isäni, hymysuin taputtaen minua poskelle. "Mutta kuka ei Hugh'in saarnoista pitäisikään?"
Jack sanoi minulle perästä-päin, että Hugh'in lämmin ja sydämellinen käytös, hänen rehelliset ja uskolliset neuvonsa olivat hänelle enemmän kuin suuri tavara. "Se on ihmeellinen apu," sanoi hän, "kun tulee uskotuksi siltä, johon joka mies luottaa, niinkuin Hugh'in laita on." Minä tiedän aivan hyvin, mitä tämä merkitsee.
Minä tein väärin lausuessani, että kukaan ei ole ottanut vaaria äidistäni taikka huomannut, kuinka huonoksi hän on mennyt, sillä kun täti Beauchampin luona Ormond kadun varrella kohtasin Hugh'in, hän sanoi minulle, että äitini ei ollut terve. Minä voin nyt ilman tuskaa ja kyyneliä mennä levolle. Tänäpänä kaikki minusta tuntuu paljon toisemmalta kuin eilen.
Kaikkein enimmin minä kuitenkin ihmettelen Ewelyniä, kun hän puhuu Hugh'in kanssa. Millä innostuksella hän tutustuu hänen jalomielisiin tarkoituksiinsa, hänen iloisiin ja laajalle ulottuviin toiveisinsa ihmiskunnan suhteen.
Se on murhe, todellinen murhe, tämä Hugh'in ja seurakunnan muuttunut ja odottamaton väli, ja minun ei auta ajatteleminen, ettei niin ole laita.
Isälläni ja Bettyllä on niin paljon tekemistä niitten huonetten korjaamisesta ja siivoomisesta vanhassa osassa rakennuksesta, jotka tulevat meidän asunnoksemme vanhat iloiset huoneet isot kivitakat tulensioina, ja yksi niistä tuolla tornissa korkea, holvikaarinen akkuna seinässä tulee Hugh'in omaksi kammioksi.
"Mutta velka on sinun," minä sanoin. "Kitty," virkahti Jack, "sinusta tulee ennen pitkää ikävimpiä ihmisiä, joita olen tuntenut. Se on jonkunlaista hulluuden merkkiä, kun pikku asiat rupeevat aivoja vaivaamaan. Sinun tarvitsee todellakin olla varullasi." "Mutta kuinka paljon sitä oli?" minä itsepintaisesti kysyin. "Minä voisin antaa sinulle rahan, ja sinä saisit maksaa Hugh'in."
Pari päivää sitten rohkenin puhua tästä Hugh'in kanssa. Minä pelkään minussa olevan suurena vikana, etten todellakaan voi rakastaa ihmis-joukkoja, joitten jäseniä en ole koskaan nähnyt, niinkuin muut kristityt näyttävät tekevän.
Tarvitseeko kaikkien paikkojen uskovaisille olla samanlaiset ainoastaan osia siitä suuresta, muodottomasta merestä, jolla meidän on kulkeminen? Tarvitseeko kaikkien inhimillisten olentojen meille olla samanlaiset, ainoastaan kuolemattomien sielujen haamuja, joita ei voi eikä saa toinen toisestansa erottaa? Ensi kerran eläessäni tunsin sydämeni epäsopuiseksi Hugh'in kanssa.