United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käytävän ulkopuolellako? Portillako, odottaen päästäksensä sisään? Minun veljeni aukaisi toistamiseen ikkunan ja kutsui häntä nimeltä. "Christien! Tekö siellä olette?" Kaikki oli vallan hiljaa ulkona. Hän kuuli tuulen ja sateen puuskan vaikeroivan, niiden kiitäen yhä kauemmaksi alas laaksoon, ja kuusien vapisevan, kuni elävät olennot.
Tuskin näki Emili hänen katoavan puiden taka tuossa pienessä ryytimaassa, joka ympäröi huonetta, kuin hän jo otti taasen esille värsyt. "Ja nämät on hän kirjoittanut", kuiskasi hän hiljaa. "Hän kuuluu toiselle, mutta senvuoksi saatan kai minäkin pitää hänestä. Jumalani! Minkä vuoksi, minkä vuoksi? Ei, minä en tohdi ajatella sitä." KAKSOIS-H
Reginan silmät himmentyivät. »Olinhan niin iloinen, että tahdoitte sen», sanoi hän hiljaa, »sillä kuinka harvoin kohtaakaan köyhää tyttöä onni, että rikas, ylhäinen herra ottaa häneltä jotakin lahjaksi?» Boleslav puraisi huultaan. Todella hän otti tytöltä lahjaksi enemmän kuin oikeus ja ihmisyys olisivat myöntäneet.
Rinta kävi ontommaksi, posket vaipuivat hervottomina kuopille, huulet valuivat hampailta, silmäluomet ummistuivat hän näytti ruumiilta. Kornelia istui vielä vähän aikaa hänen luonaan ja puheli viisaasti ja lempeästi hänen kanssaan. Holt virui hiljaa ja kuunteli; Kornelian sanat olivat kuin lääkitsevää öljyä hänen sielulleen.
"Kyllähän sen nähdä saat", tuumaili repo, "mutta älä pahasti lähene sitä, muuten syöpi se sinut." Hukka lähti nyt matkalle tätä ihmettä nähdäkseen ja kulki hiljaa hiipien revon asuntopaikalle. Sinne tultuansa rupesi hän pesän suusta kissaa katselemaan, mutta tämä kun hukan kuvan siinä näki, luuli sitä hiireksi ja töytäsi hukan kuonoon.
Johannes loi jälleen nopean silmäyksen emäntäänsä. Nähtävästi teki tämä pientä pilaa hänestä. Nainen? Tapaamassa nuorta tohtoria? Saksalaisen porvariskäsityksen mukaan oli seikka jo sellaisenaan mieltäkiinnittävä. Nyt kuului selvästi pientä kirkasta naurunkikatusta avoimen oven takaa. Trudchen! oli emäntä toruvinaan. Oletko hiljaa!
Olin, tuli vastaukseksi, Berndtsson'in mennessä, vähällä tervehdyksellä vapaaherrattarelle, ja lähestyessänsä Liinaa. Tyttö pani työnsä pois ja kiinnitti haaveilevat silmänsä Berndtsson'iin. Ja te tulette, siinä aikeessa että... Tuomaan teille jäähyväiset, sanoi Berndtsson hiljaa. Muistiko hän minua? Kyllä, hän puhui melkein yksinomaan teistä. Liina hymyili. Ja... Mitä?
Oli harmaa, alakuloinen marraskuun päivä, kun "isän pikku Mai" laskettiin hautaan. Taivas oli kuin lyijynharmaa kupu ja koko luonto oli niin äänetön ja hiljaa, että luuli metsien ja ketojen ja laaksojen nukkuvan yhtä syvää unta kuin kuolleet kirkkomaan kunnaitten ja hautamerkkien alla.
"Rakkaani, älä itke, hän ei koskaan enään tee sinulle pahaa ... kas niin, eihän se vaarallista ollut, ole hiljaa nyt!" Hän laski tyttärensä nojatuoliin, jossa lapsi heti rauhoittui. Hän oli ihana tyttö, mutta vielä niin hento ja pieni ollakseen nelikuukautinen, että hänen pienet, kalpeat kasvonsa tuntuivat kuin ne olisivat muodostuneet ainoastaan kahdesta suuresta, kauniista silmästä.
Kolmannella kertaa kuului kuitenkin lähestyviä askeleita sisäpuolelta; vihdoin aukeni ovi raolleen, ja roteva, kalpeakasvoinen, mustatukkainen ja mustapartainen mies ilmaantui näkyviin. Athos ja hän puhuivat keskenään muutamia sanoja hiljaa, jonka perästä roteva mies viittasi muskettisoturille, että hän saattaisi käydä sisään. Heti noudatti Athos viittausta ja ovi sulkeutui heidän jälkeensä.