United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mainehikas matkamme Eteenpäin joko pitää hyljättämän? Asumme, Herran templiss' valalla Pyhäll' otettu, onko riisuttava? Tää vala onko tyhjiin sortuva. Kuin lupaus, jonka lapsenhoitaja Huvikseen huutokurkullensa antaa? *Ristiretki. Murhenäytelmä.*
Rukoile hyvien puolesta: Siunattu se, ken päällä maan Vaeltaa Herran teitä, Ja rientää muita auttamaan, Eik' katkeroita heitä, Ja elinaikans uhraapi Lähimmäistensä onneksi, Jakaen lievikkeitä. Rukoile pakanain puolesta: Jumala, mailman valkeus, Valista pakanatki, Ett' armo sekä laupeus Yllättäis heidät ratki. Sä yksin ilon, onnen suot, Sä lohdutuksen, levon tuot, Täydennät vajavatki.
Kauan harhailtuansa sinne tänne läksi hän kotiin siinä luulossa että koko yritys tällä kertaa oli rauennut tyhjään. Aamulla tuli Jakobsson pulskasti puettuna päävahtiin ja astui vakavin askelin päiväkirjaa pitävän herran luo. Hän ilmoitti, että hänen kotonansa edellisenä päivänä, hänen itse poissa ollessansa, oli tehty murtovarkaus.
Ei se mies, joka heittäysi karhun kanssa painisille ja yksin hänen käsistään hiehon ryösti, niinkuin Kari oli tehnyt, heittäisi omaansa vieraan herran haltuun, vaikka olisi koko heimo vastassaan. Ei olisi luullut tuossa solakassa varressa olevan sitä voimaa, mikä siinä oli, eikä tuossa lauhkeassa luonnossa sitä kiukkua, minkä Jorma oli nähnyt siitä purkautuvan.
HOFFMANN. Mutta, herran nimessä, keneltä se sitte meni? KALLE SAVOLAINEN. Elähän hättäile neät. Se toverinj voan, se joka on piällysmies, niin hänhän se lähetti mun tänne sen saman asjan tähen. HOFFMANN. Minkä hiiden asian? KALLE SAVOLAINEN. Hei, sen jalan tähen neät, se kun nilikutti sitte niin pahast', niin myö arveltii jotta, kai se tais männä tiloiltasa tahi aivan poikki, neät.
Siinä sitten suostuttiin, että Elsa vielä saman päivän illalla tuopi männyn kärkkiä herran asuntoon Hämeenkadulle. Pian sai Elsa luutansa myydyksi ja ostettuaan itsellensä ruokaa kiiruhti kaupungista pois.
Veren vuoto useammista haavoista päästä oli ollut liian runsas. Kumminkaan eivät nämä eikä vasemman solisluun taittuminen ynnä moni muu kova kolaus näyttäneet kokeneesta lääkäristä niin vaarallisilta kuin täräys, jonka aivot olivat kärsineet. Silmänräpäyksessä ei voitu mitään päättäväistä sanoa. Tuskinpa oli vähemmän huolettava vanhan herran tila.
VIIVI. Minua? Kuka minua ? KEKKONEN. Hehehe, antakaa anteeksi, neiti Viivi että Kanttori! Teidän pitää paikalla mennä! Kuulkaa, ihan paikalla! KEKKONEN. Heh? VIIVI. Elkää kysykö mitään! Kyllä minä sen sitten jälestäpäin Menkää nyt vaan, menkää nyt ? KEKKONEN. Mutta ? VIIVI. Herran nimessä menkää, sanon minä! Muuten olen hukassa! Jos vähääkään pidätte minusta, niin Vait! Joku tulee!
MARIA. Nousee Wernerin rinnalta ja lankee kädet ristissä polvillensa. Oi isänmaamme! suoja armas, kaunis! Ma halpa oon, on heikot voimat mulla, Ja taisteluun en eestäs käydä voi; Vaan mik' on kallihinta maalimassa, Min herttaisinta sydän täällä sai, Sen annan sulle!... Nousee taas seisoalle. Herran haltuun jää! Ma valittaa en tahdo, kunnialla Jos Gustav isänmaamme eestä kaatuu!
Vaikka hän saisikin enkä minä kunnian siitä, mitä hyvää läänissä toimitetaan Herran nimessä olkoon niin! Tiedän kuitenkin että hyvää ja hyödyllistä todellakin toimitetaan. Mutta paljon tehtäviä on alulla, paljon, sanomattoman paljon on vielä jäljellä! En voi jättää tekoa puolinaiseksi, en saata enkä tahdo! Ei, valmiiksi täytyy saada työnsä; muu ei kelpaa.