United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Viisaustutkija on semmoinen, joka yksin tietää mitä kaikki muut eivät tiedä, ja joka tuntee, selittää ja kertoo henkien ja sielujen olemuksen, ja kaikkea semmoista, jota on ja jota ei ole, mutta joka ei, juuri tuon liian tarkan katseensa tähden, näe, mikä on hänen oman nenänsä edessä. "Semmoinen on tila tieteitten valtakunnassa Euroopassa.
LIISA. Kas niin, olkoot nyt siellä herran rauhassa puoli tuntia. Minusta ihan tuntuu siltä. HELMI. Eihän tuo toki tulle! Ja vielähän minulla on työni kesken. Kaapinpulla leipomatta. LIISA. Kuulkaa, nyt siellä kohoo joku rappusia ylös. HELMI. Kohotkoon vaan. Minulla ei ole aikaa henkien kanssa seurustelemaan, sen hän saa itse nähdä. Päivää, Helmi! HELMI. Jumala sinäkö se olitkin, Renne?
Sillä tuleehan sen täyttää peräti erilaisten ilmanalojen ruskeitten, mustien ja keltaisien poikien tarpeet ja toivomukset. Kaikenkaltaisia huvitusvälikappaleita onkin täällä tavattavana. Mutta ei myöskään puutu seiniltä kalliita raamatunlauseita, jotka kohottavat pakanain ja mahomettilaisten mielet kaikkien henkien yhteisen isän luo.
Tyhjä on maineen kultainen istuin, tahrattu verin on ikuinen Rooma, verin, min jälkiä puhtaaksi pese koskaan ei aika, ei umpehen painu milloinkaan haavat, jotka on iskenyt alhainen vietti alhaisten henkien, alhaisen koston. Rikollinen Rooma! Sa helmassas hoivasit kavalia kyitä, jotka armolla valtiaan kerran nousivat, iskivät ystävän, miehen uhriksi kuoleman keskellä työtä korkeinta, pyhää.
Tultuansa nyt ruohoiselle tanhualle linnoitusvallin ulkopuolella, seisoi hän suureksi ihmeeksensä kasvot vastatusten maisteri Lahjan kanssa, joka puolestaan näytti siltä, kuin olisi hän nähnyt ilmestyksen henkien maailmasta. "Herra herra luutnantti!" änkytti hän; "tapasimmehan juuri vast'ikään toisemme Storsjöradilla ja nyt ... tapaamme taas täällä!"
Trubaduurein lauluja laulellen unelmissas näät ritareita, elät seurassa henkien menneiden, jumalaskin lie joku seita. Tää aik' ei mun ole aikani myös, on velttoa, voimattuutta, mut tuolla jo tuikkaa tähtiä yöss': ne tietävät aamua uutta. Mua miellytä ei tää nykyisyys, ei muinais-aikojen taika, mun vuodenaikani ei ole syys, vaan tou'on ja toivojen aika.
Se on, kansalla oli silloin yksi käsitys, eikä se ollut siinä neuvottomana ulkoläksyneen. Tämä käsite oli väärä, se on tosi tuhansittain yksinkertaisia luonnontapauksia pidettiin silloin henkien ilmestyksinä aika on paljastanut monta petosta; mutta olivatko tai ovatko ne senvuoksi kaikki samallaisia?
Hän astui rakennuksen ympäri; kuutamassa näkyivät ikkunat ja pylväsrivit, mutta ihmisiä ei ollut näkyvissä. Kauhistuneena muisteli Manlius noitia, joista hän lapsuudessaan oli kuullut kerrottavan, sekä pahojen henkien juhlan-viettoa, jotka ihmisistä etäisillä paikoilla yöllisinä hetkinä tulevat yhteen näkymättömässä muodossa.
Pyhä Rooma on herjattu, plebeijilaumat räyhäten kulkee katuja ikuisen kaupungin, joka äänetön sankaritemppeli muinen suurien, ylhäisten henkien oli, nyt alhaisen rahvaan kilpojen, taistojen kiehuva kenttä. Pyhä Rooma on herjattu, curian ovet aukeevat käskystä joukkion joudon, ikuinen istuin lakien, tuomion tahrattu ompi, nöyränä taipuu senaatti tahtohon huutavan heimon.
Hän loi kolme jumaluutta: Braman, maailman luojan; Vischnun, ylläpitäjän; Schivan, hävittäjän. Brama on luonut monta henkeä, joista muutamat lankesivat, vaan toiset pysyivät uskollisina. Langenneet ovat puhdistettavat; sentähden loi Brama monta maailmaa, joihin myös maa kuului. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat langenneiden henkien asunnoita.