United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmisten armoilla on sittemmin elänyt vaimo lapsineen. Minä tunnustan, ett'en kyennyt sanallakaan puoltamaan puuseppä parkaa, jota sopii sanoa yhtä hyvin kelvottomaksi kuin onnettomaksi. Koetin sentähden kääntää kertomusta toiselle uralle. Mutta teidän oman elämänne kertomus keskeytyi, huomautin minä.
Mut silloin vast' olet onneton ja mielesi vasta on musta ja riemusi, rauhasi mennyt on ja löydä et lohdutusta, kun maailman touhussa hetkeks ees saat yksin jäädä sä illoin ja huonohon seurahan joutunees sinä inholla huomaat silloin. Mua syytät Leila siitä, ett'en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk' ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät on ja suu ja kaula.
Kyllä; ja te rakastatte sitten Helmer'iä niin paljon. Liina silmäili Berndtsson'ia, äänetönnä. Niin, sanoi hän viimeinkin, niin paljon, ett'en minä voi ajatellakaan itselleni mitään onnea ilman häntä... Nyt on myöhäistä eroittaa meitä; silloin murtuisi sielu... Niin se on, luutnantti Berndtsson, niin se on.
"Luulen, ett'en voikaan jättää teitä, neiti Margery", sanoi hän silmäten minua kauniilla silmillään. "Jos jotakin tapahtuisi teille poikessa ollessani, saattaisi se minut murheelliseksi." "Elä sitä ajattele, Kor", sanoin; "elä sitä ajattele. En kaikesta maailman hyvästä tahtoisi olla sinulle esteenä ja toivon kohta saavasi oman kodin."
Voi, äiti, minä en voinut tehdä toisin, huusi tuo nuori tyttö heittäytyen äitinsä syliin; minä tiedän, että se oli sinun toivoasi vastaan, mutta pastori Törne on siksi hyvä ja vakava-perusteinen mies, ett'en minä voinut muuta kuin olla vilpitön häntä kohtaan ja niin minun täytyi vastata kieltävästi.
SANDELL. Rouva Vahl saanko kunnian esitellä teille luutnantti Harlinin? HARLIN. Erittäin hauskaa, että viimeinkin saan tutustua teihin, rouva Vahl. Olette aina tähän asti ollut niin kiinni, ett'en ole uskaltanut lähestyä. Ja saanko kysyä, miksi olette niin uskollisesti pysytellyt salista poissa tänä iltana? Ettehän toki ole mennyt tanssia pakoon? SYLVI. Osaksi sitäkin. HARLIN. Onko mahdollista?
Minä vastasin, ett'en minä häntä lempinyt; mutta silloin he vakuuttivat ett'en minä ollut vielä oikein koittanutkaan sitä tehdä, ja että minä varmaan kyllä voisin lempiä häntä jos vaan tahtoisin koettaa ja, arvelivat he, eihän löydy mitään syytä, miksi en kokisi.
Olen jo jonkun ajan koettanut seisoa turmelustani wastaan, mutta se on ollut kaikki turhaa, sillä synnin himo on tullut minussa jo niin wäkewäksi, ett'en woi sitä enään woittaa. Tahto minulla olisi siihen wäkewä, mutta ei ole woimaa sitä täyttää.
"Oi, minä olen nukkunut niin hyvin, niin hyvin, mutta semmoista vuodetta ei minulla muistaakseni koskaan ole ollutkaan". "Kuinka muuten voit?" "Kiitos kysymästä, sitä en nyt voi niin tarkoin sanoa, kun juuri heräsin. Kuitenkin minusta tuntuu ikäänkuin olisin kauhean kankea vielä jäsenistäni, ja minulla on niin kummallinen poltto päässäni, ett'en voi ajatella oikein selvästi.
"Te epäilemättä arvaatte tunteeni ja teidän täytynee myöntää, että syyt, jonka tähden teen näin, enkä voi tehdä muulla tavalla, ovat kyllin riittäväiset." "Minun täytyy myöntää, ett'en niistä tiedä mitään," vastasin minä, "enkä voi ymmärtää miks'ei suhteemme voisi olla yhtä ystävällinen nyt, kuin ennen.