United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ei semmoinen rakkaus kuin sinun. Sinun rakkautesi rakastaa tuota ulkonaista kuvaa; sinä rakastat Mariaa. Sinä et ole eroittanut, mitä hänessä on rakastettavaa, mitä ei; sinun rakkautesi on sokea. Ja kumminkin on se juuri rakkaus, jonka pitäisi tehdä meidät näkeviksi! Sinä olet puhunut minulle, mitä sinä rakkaudesta saarnasit. Kuule! Kuka sai sinun saarnaamaan?
Lunta aikoi nyt tulla niin rajusti, ett'ei sylen päähän eroittanut minkäänlaista esinettä ja niin katosi metsikkökin silmistäni; en enään osannut pitää suuntaa muutoin kuin tuulesta waaria pitämällä.
Vieraasta tuntui nyt kuin olisivat huoneen seinät olleet verellä maalatut, niinkuin sen valkoisista nurkista olisi eroittanut pääkalloja, ja ikäänkuin jokaisesta akkunasta olisi kiiltänyt piilukirveen terä.
He seisoivat kauan sylikkäin, ja siinä silmänräpäyksessä heidän sielunsa yhtyivät ja poistivat väliltään kaiken sen ajan, joka oli heitä eroittanut, tutustuen samoiksi kuin olivat ennen pappilassa, niinkuin se kaikki olisi eilen ollut. Sitten he vasta erkanivat ja katsahtivat tuttuina toisiinsa. Ai, ai, mamma kuinka harmaaksi sinä olet tullut, ja niinkuin vähän pienentynyt !
Kuolema oli kamala, mutta nopea, eikä kuolokaan eroittanut häntä siitä, jota hän oli rakastanut ja kasvattanut. Pian tuli loppu. Kukkulalta toiseen syttyi Berceau de Dieu tuleen. Koko kylä oli yhtenä tulikärmenä, johon palava Kristuksen-kuva kaatui ja upposi.
«Hän kuolee, Jumala, hän kuolee!« änkytti parooni, väännellen käsiään. «Sanokaa, Jumalan tähden, mitä sanon minä majurille, kun hän lastansa minulta vaatii?« «Hän elää, hän liikkuu!« sanoi Klaus, joka ei silmäyksiään ollut Mariasta eroittanut. «Hän elää!« huusi vanha parooni ja lähestyi vuodetta. «Hän elää, niinkö sanoit? Ei ei, hän makaa miten on maannut!« Klaus ei vastannut.
Saaret ja niemekkeet ystävällisesti hymyilivät, ja tuonne etäälle ulottui avara selkä, niin kauas, niin kauas, ettei silmä rantoja eroittanut. Sinne he katsoivat. Tuuli olikin juuri sieltäpäin ja ilma virtasi heille vastaan täyteläisenä ja raittiina. Syvään sitä hengittivät; rinta paisui, voimaa ja rohkeutta siellä nousi. »Tuonne lähtään, tuonne!»
Hän oli huolellisesti täyttänyt velvollisuutensa, eroittanut erikseen heikot, eikä mitenkään voinut aavistaa, että olisi näin, kuuma, yhtä vähän kuin sitäkään, että he tulisivat lähtemään näin myöhään päivällä ja niin suuressa joukossa. Tirehtörikö?
Hän oli eroittanut palvelijattarensa, hän osti itse ruokansa, keitti sen ja toi pöydälle; ei yksikään ihminen ollut kymmeneen vuoteen käynyt hänen asunnossaan, epäiltiin, että se oli mitä siivottomimmassa ja huolimattomimmassa kunnossa, ja isäntä oli turhaan puhunut korjauksista saamatta kuitenkaan Morangea suostumaan tai pääsemättä itse sisään.
Ette ole laisinkaan nimeänne kadottanut, jos ette itse usko sitä kadottaneenne. Rohkeutta, ystävä! Keinoja on, joilla voi kenraalin voittaa. Hän on vaan kiivaudessaan teidät eroittanut; rangaistus on enemmän valtioviisaudesta kuin kiukusta lähtenyttä; aivan niin kuin jos joku viatonta koiraansa löisi siten säikyttääkseen röyhkeätä jalopeuraa. Rukoilkaa häntä vaan, niin hän on vallassanne.