United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikös täällä ... missä ne oli ... vasta olleet seurat ... ja enkös minä ollut siellä? Olihan täällä ... mutta ne olivat eilen illalla, ja nyt on jo maanantai-ilta ... elkää sitä muistelko. Ettekö tahtoisi vielä? Hän tarjosi minulle maitokupin, mutta minä työnsin sen pois. Eikös siellä ... emmekös me siellä ... pahennuksenhan me siellä teimme?
Mutta tuskin oli hän saanut ensimmäiset savut suuhunsa, kun hän kääntyi väkijoukkoon ja laulaa tokaisi kauhean totisen ja tyynen näköisenä taas tämmöisen säkeen: Omiahan kaikki lie, joita ominansa myöpi, ja ominaanhan rosvokin tok' toisen leivät syöpi eikös se ole niin, hyvät ihmiset ja kansalaiset? No niin! No niin! No se!
Eikös niin Enokki? NOKKI. Kyllä minä koetan, vaikka en tohdi mihinkään lupaukseen sen asian suhteen mennä. ILLI. Susanna rouvalle olet ollut häijy ja se on pahasti tehty. NOKKI. Häijy olen ollut, se on tosi mutta nyt kadun pahaa käytöstäni. Rouva Helander, antakaatte minulle anteeksi. Sydämmestäni sen suon Enokki! On sitä syytä ollut minussakin mutta tästäpuoleen sen muuttuman pitää.
Kuusi peninkulmaa! Sepä nyt olisi jotakin! huudahti jättiläinen halveksien, astui seitsenpeninkulmaisen askeleen ja tuli Tromsöhön Norjassa. Siellä takertui hän sähkölankaan ja oli vähällä katkaista murean jalkansa. Kas, miten tyhmiä ansoja ne ovat asettaneet naaleille! murisi hän. Niin, eikös se ole typerää? sanoi mustakeijukainen. Ja sitte ne puhelevat toistensa kanssa noita lankoja pitkin.
Jaa, jaa, vaari, sanoi kapteeni, eikös niin: maa on sen, joka sitä viljelee?
Mutta Gabriel jatkoi tämmöisiä kyselyjä, välillä yhä väännellen ja käännellen, vihellyttäen milloin tyynellä, lyhyellä bassokumahduksella, milloin kimakkailla hihkauksilla, milloin pysäyttäen, milloin taas liikkeelle pannen veturinsa. Muutamin paikoin oli ramina, jyske ja tärinä niin armotoin, että Henrik ajatteli: nyt, nyt kaikki hajoaa. Mutta eikös mitä!
"Eikös se ole komea poika?" hän kysyi. "Hän ehkä tässä minua tuumii?" sanoi Gunhild ja näytti kylmältä. "Kyllä"; vastasi isä lyhyesti; hän huomasi tytön vastahakoisuuden; "ja ajattelen myöskin, että hän sinut saa. Rikas hän ei ole, mutta aatelis-sukua ... niin, minulla on omat ajatukseni siitä asiasta. Pane se mieleesi, että tiedät kohdella häntä oikealla tavalla!"
Sentähden tavottelin jotakin uudenaikaisempaa ja luotettavampaa. "Eikös tätä väliä kulje englantilaiset tai amerikkalaiset laivat?" "Kyllä kulkee." Ja sitte hän valmiiksi painetusta kirjasta ilmoitteli joitakuita hintamääriä, tekemättä kuitenkaan mitään selkoa siitä, mistä syystä toinen tie oli halvempi kuin toinen. "Onko laivoilla eroa?" kysyin.
Istun penkillä ja katson kuinka häärää pienet pojantenavat puitten kimpussa, kuin ammatikseen pettäin polisia pyylevätä. Nytkin suuren tuomen latvassa! Entä eikös tuossa pihlajassa vilku marjaterttuin välitse kintut ruskeat ja pörrötukat. Missä liekkin koko polisi. Lemunaatin juontiin lienee mennyt taikka jospa aivan kotiansa kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
Olen; pahaksi onneksi en ennättänyt tänne aikaisin kyllä; sinä olit jo tuolla ylhäällä; ja niin arvelin minä, etten saata lähteä täältä, ennenkuin olen sinut nähnyt. Helmer. Luulisinpa että häntä kyllä kelpaa katsella. Eikös hän ole kaunis, rouva Linde? Rouva Linde. Niin, se täytyy myöntää Helmer. Eikö hän ole ihmeellisen kaunis? Semmoinen olikin yleinen mieli seurassa.