United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jatkakaa, jatkakaa! De Wardes'illa ei ole mitään kerskattavaa. Eikö? Sanoittehan itse että tuo sormus... Sormus, armaani, on minulla. Torstainen Wardes, joka teidän kirjeenne ja sormuksenne sai, samoin kuin kaksi edellistäkin kirjettä, ja joka vihdoin vastauksen teille kirjoitti, olen minä!
Hän kysyikin, eikö meistä kumpikaan jo istunut alas penkereelle runoa kirjoittamaan. Mutta me, halveksien hänen pilkkaansa, olimme ihan peittelemättä juhlallisina ja haaveilevina; luontokin siihen houkutteli, hiljaista kun oli kaikki, tyyntä ja sopusointuista.
Monta on mutkaa matkassa, monta Mattia maantiellä, varsinkin nuorilla miehillä. Työtä olisi enemmän kuin papilla joulun pyhinä ja miehet ovat huutheikkarissa. Ei, päin mäntyyn käy tässä kaikki. ROINILA. Oletko tullut mykäksi, tai mikä sinua riivaa, kun et saa sanaakaan suustasi? ANNA. Ei ole minulla mitään puhuttavaa. ROINILA. Eikö ole sinulla mitään puhuttavaa, eikö mitään?
Isäntä oli melkein liikutettu: hän pyöräytti piipun luuta hampaissaan ja liikautti jalkateräänsä. No, johan nyt toki saapi meillä olla, niin kauan kuin vain haluttaa. Vaan tuota eikö vieras totta kai matkamies lähtekääpäs saunaan.
"Ja sitten tullaan kotiin ja pitäisi suorittaa luvattu perämiehen tutkinto?" pitkittyi puhe. Rejer oli vaiti. " Ja sitten ... niin, sitten hakataan puita ja tehdään yö päiväksi?" Rejer tunsi, kuinka tytär, joka näköjään innokkaasti kirkasti vohvelipannua, tutkivasti pälyi häneen, isän pitäessä tutkintoaan. "Eikö totta, ystäväni?"
HERTTUATAR. Paremmin eikö kannusta sua veljeys? Vanhassa veressäsi rakkautt' eikö Niin kipinääkään? Edwardin nuo pojat.
Eikö vaan tuo mies iske hampaitaan joka asiaan ... väännä ja käännä! että lopulta ei tiedä, irvisteleekö tuo, vai puhuuko tosissaan. Enemmän olisi vielä tarvinnut! Kylläpä sinä osaat! Mikä meidät lopulta perii? Kiusaus ... ja lankeemus...! Sitte ei auta muu kuin pako. Liian myöhäistä, liian myöhäistä! Annoin jo riisua oriisi valjaista ja viedä talliin. Siinäkö kiusaus?
Eikö tuo ylenmääräinen kainous, jolla hän joku aika sitten oli poistanut silmäyksen hänen huolellisesti salatuille kasvoillensa, ollut kehnointa näyttelemistä, kun verrattain hänen käytöstapansa sen tosiasian kanssa, että hän täällä suojeluslaputta ja suuritta huivitta hämmästymättä liikkui meluavan miesjoukon keskellä.
Panu hiljensi hiihdäntäänsä ja odotti miehiään suuren suon reunassa. Toinen toisensa jäljestä tulivat ne lumisina haamuina esiin petäjiköstä. Missä on Jouko? kysyi hän. Siellä se perässä painaa. Eikö jo tehdä nuotiota? kysyi Kuisma, joka oli hiukan uuvahtanut yön valvottuaan markkinailoissa.
Upseeri siirteli toisella lyhyellä kädellään viiksiä suun edestä ja olkapäät koholla torui jostakin asiasta vääpeliä. Mitä te oikeastaan haluatte? kysyi hän Nehljudofilta. Teillä eräs vaimo on synnyttämässä tuolla vaunuissa, niin minä ajattelin eikö häntä voisi... Ja synnyttäköön vaan. Sittepähän nähdään, sanoi upseeri mennen vaunuunsa ja reippaasti heiluttaen lyhyitä käsiänsä.