United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni vaikeni ja kävi miettivän näköiseksi, eikä Helmikään toviin aikaan häirinnyt hänen mietteitään. "Mutta kuule, setä! Miksi sinä asut näin likaisessa huoneessa? Onko Tiina paha sinulle, ettei viitsi siivota sinun huonettasi?" kysyi Helmi totisena kappaleen ajan päästä. "Ei Tiina ole paha. Hän kyllä siivoaisi huoneen, mutta minä aina estän hänet sitä tekemästä."
HURMERINTA. Mutta sanoiko hän minulle, että pankintirehtööriksi? HILLERI. Pankintirehtööriksi. Ja käski päivälliselle? HILLERI. Päivälliselle. Kello 4? HILLERI. Kello 4. Nyt on ajettava parta ja joutuin. HILLERI. Siihen olen aina valmis, oli kuka oli! Hilleri! Sinä kun asut lähellä sitä teurastaja Tolosta, niin sano hänelle, että saa tulla tappamaan sen meidän härän. HILLERI. Sanotaan.
Ensiksi sait tämän ihanan maailman, jossa vaihdellen käyvät kukoistava kesä ja talven valkea, raitis lumi, kultasäteilevä päivä ja yöseen hämärä uneksuva, rauhaa täys, ja kaikki tämä tän voimallisesti kaartelevan taivaan alla; tämä sulle ensiksi annettiin, tässä nyt asut ja rakentelet, vartoessas luvattua maata, joka kerran sua lähestyy kuin seppelöitty morsian.
Sitten sovittelee hirvitystä ja kunnioitusta herättävä ennustaja tekonenänsä paikoilleen ... ja Sakris aloittaa unensa alusta. Ihanan ja vielä ihanampaa lupaavan unensa. Lopulta povari naurahtelee: Vai niin, vai oikein keisarinna! Missä sinä asut? Onko sinulla kananmunia? No ... annahan tänne. Vai kaulasi katkaistu ... kylläpä oli merkillinen uni. Näin ihmeellistä unta en ole koskaan kuullut.
Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt. Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään ... sinä asut toisen maalla. Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta arennitta hallita. Mikä oikeus? kysyy insinööri. Niin on puhuttu isännän kanssa. Onko sinulla kirjat? Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.
»On, pojat ovat niin vallattomia, ja minulle tulee ikävä äitiä.» »Oh», Heikki teki keikahduksen kantapäällään. »Siitä minä en välittäisi, kunhan vain saisin lukea.» »Etkö sinä sitten voi päästä kouluun? Missä sinä asut?» »Kaukana. Tässä on paljon, paljon pitäjiä välillä, mutta täti tahtoi minua tänne kesäksi.» »Eikö tätisi pane sinua kouluun?» »Ei voi. Mutta kyllä isä panee, jahka säästyy rahaa.
"Koko seitikan annoit näin ahtaana aikana, se oli miehen työ, jota en tule koskaan unhoittamaan. Arvaappas kuinka niiden rahojen kanssa on käynyt, vaan sinä kun asut täällä metsässä, niin ethän sinä voi mailman riennoista tietää. Minä kävin juuri maksamassa huutoni. "Minkä huudon?" kysyi Taavetti hämillään.
Suuresti hämmästyneenä matkustaja seisahtui, katsahti ympärilleen mistä apua saisi, vaan ei nähnyt ketään. Alhaalle kumartuen sanoi hän: Missä asut, lapsi? En tiedä, oli vastaus, minä olen eksyksissä. Mikä on nimesi? Polly. Mutta toinen nimesi? Vastaus tuli kohta, vaan ei siitä voinut saada selvää. Mukaillen ääntä, niinkuin se hänen korviinsa kuului, koetti matkustaja arvata: Trivits?
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sie paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa. Katso Kiesus karjaistani.
Minulla ei ole mitään taloa. En voi tarjota edes tässä tuulessa ja sateessa mitään kattoa pääsi päälle. Ymmärrän, asut muiden luona. Lämmittelen joskus toisten liesien lämpimässä. Mutta muuten olen ikäni kaiken samonnut talottomia taipaleita. Sinulla ei ole mitään pysyväistä asuinsijaa? Ei.