United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hanna ei jatkanut puhetta, syventyi vaan ajattelemaan mitä mahtoi Antti tarkoittaa sillä puheella isänmaasta, eikö kotona oleminen ole samalla isänmaan palvelusta, kun siinä kaikin puolin on kelvollinen yhteiskunnan jäsen.
Rouva Sorvi ehti tuskin heittämään ylleen kepeän iltapukunsa, kun jo kärsimätön ovikellon soitto todisti tulijan olevan hänestä vain parin askeleen päässä. Antti heitti nopeasti palttoon ja silinterin yltään ja astui kursailematta sisälle. Hänen silmänsä paloivat, hänen äänensä värähteli, hän näytti olevan mitä suurimmassa sielunjännityksessä.
HELENA. Ei ole käynyt. Olisiko hänen pitänyt? HELENA. Isä kulta, älä ole niin paljon tuon Hoppulaisen parissa, ei hän ole mikään hyvä ihminen. ANTTI.
Ei, Heikki! On se Tahvo aikonut ja on sitä Kenostakin aijottu, mutta Kenonen on vieläkin Kenonen!» kiivastui Tahvo. Ja Pirhonen kummasteli: »Vai on se Tahvokin ennen nuorempana niin kuin aikoillut! Sielläkö sitä kotipuolella tuli aijotuksi?» »Siellä.» »Vai siellä!» »Siellä aikoi Kenonen, siellä. Sitähän minä ajattelin Matikaisen Anna Liisaa, joka nyt on sen Antti Ihalaisen akkana», selitti Tahvo.
Silloin, isä, ei katumuksen kyynel häntä eloon herätä. ANTTI.
Renkiä he hakkasivat, kun hän rupesi Vappua puolustamaan, ja Vapun he veivät pois! Jumalan kiitos, että lapset olivat Heikin luona! Jos voitte pelastaa Vapun, niin tehkää se. Talolliset ovat vain vähän matkaa edellänne. Joutukaa! Jumala teitä auttakoon!" Pekka ja Antti juoksivat pitkin harppauksin samaa polkua, jota talolliset olivat kulkeneet. "Ota kiin', Teppo!
Mutta Antti muisti Jussin vanhan rakkauden, vertasi jo Kaisaa Hyvärisen tyttöön ja vastasi: »Eihän tätä Jussia ole surut painaneet. Ja mitäpä hän saisikaan surtavakseen, kun on miehellä talo semmoinen, että siinä ovat pitäjän paraat heinämaatkin ... varsinkin mitä luhtaniittyihin tulee.»
Tulkaa, Antti ja Pekka!" Ja miehet asettuivat pakinoimaan aholle ja Pekkalainen aloitti puheen. "Niinkuin muistat, Pekka, lupasin auttaa Mattia sillä aikaa kuin hän oleskeli tuntureilla. Se ei käynyt päinsä muuten kuin että lähetin tyttöni hänelle jauhoja viemään. He olivat kauan poissa kotoa, kauemmin kuin minun mielestäni heidän olisi sillä matkalla tarvinnut viipyä.
Mutta mielessään hän päätti, että vaikka isä olisikin muuttunut paloniemeläisiä kohtaan, hän sittenkin pitäisi oman uskonsa, luottaen siihen, mitä Antti sanoi. Ja isäkin piti Antista, vaikkei Antti ollutkaan kristitty. Piti senvuoksi, että tiesi ja tunsi Antin kelpo mieheksi, joka pyrki elämään rehellisellä työllä.
Hengellään se kuitenkin sai sovittaa tyhmyytensä, kun sekautui minun metsästykseeni." "Vai ei saadakaan peuranpaistia tänä iltana", tuumi Antti. "No, lohduta mielesi, Pekka! Istuudu, minulla on kaksi metsoa padassa. Tänne pojat nyt! Tulkaa! Täällä ei ole köyhyydestä tietoakaan!"