United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
AKSEL.
HAKON. Vaan itse Aksel Thordinpoika syypää On kaikkeen; äkkihuoleen hänet oma
Vaan Thoran, Kuninkaan äitin luona linnass' on Hän useimmin. Kai pian jo sinne jääkin. AKSEL. Niin miten? KNUUTI. Morsian viel' Akselin hän Piloilla kyll' on kylän tyttöin suussa, Mut tiedetäänpä hyvin, että Hakon Kuningas Norjan kuningattareks Pian Valpur neidon ottaa. AKSEL. Mitä? Hakon? KNUUTI. No, sydämensä kaikell' innolla Hän Valpur neitokaista rakastaa. AKSEL. Ja Valpur?
Ei, sitä hän ei voi olla Amalia saattaa kyllä liiotella, mutta ei hän toki valhettele ja minkätähden Aksel muuten niin itsepäisesti salaisi eilen-iltaista olopaikkaansa, ellei Anna minulle palanen liitua, että saan vetää suuren ristin seinään BERTHA. Aksel, saatatko vielä leikkiä laskea. AKSEL. Mitä nyt? Ahaa, jopa muistan: sinulla oli jotakin sanottavaa minulle.
Tuo illan kommellus pyöri alin-omaa heidän mielessään; he eivät väsyneet puhumasta, miten Maisteri oli heitä tuupannut, mitenkä olivat kumoon kaatuneet sekä mitä olivat tunteneet ja tuumanneet, kun Maisteri pudotti teekyökin heidän päällensä. Aksel oli ajatellut veden-paisumusta ja Klaus viimeistä tuomioa; mutta kesken kertomustansa he nukkuivat.
BERTHA. Uteliaisuudeksiko sitä sanot, jos mielelläni tahdon tietää, mitkä tärkeät toimet sinua niin kauan ulkona kaupungilla pitivät? Etköhän sinä mitä tarkimmin tutkisi minua, jos yhtä kauan viipyisin kotoa poissa? AKSEL. Tosin sen tekisin, mutta siinä on suuri eroitus. Minullahan näet, on asioita AKSEL. No, olkoon niinkin!
No, sepä nyt harmillista! BERTHA. Minkäpä sille tein? Olisiko minun pitänyt kieltää häntä tulemasta? AKSEL. Eipä juuri mutta sinun ei pitäisi aina olla niin ystävällinen ja kohtelias hänelle. Saattaisit antaa hänen jonkun kerran huomata, ett'emme kumpikaan erinomaisen paljon pidä hänen alituisesta juoksustaan täällä. BERTHA. Kuinka voisin sen tehdä!
Tässä kirjeessään ilmoitti Aksel palavan rakkautensa ja suuren kaipionsa. Tämä kirje oli viimeinen, minkä Martta Akseliltaan sai. Scheremetew kirjoitti puolisolleen Moskovaan, johon myöskin lähetti Akselin kirjeen.
SYLVI. Emme koskaan edes tavata toisiamme? Hän estäisi ? Ei, Viktor, sinä erehdyt, sinä et tunne Akselia VIKTOR. Aksel on siinä suhteessa niinkuin muutkin miehet. Hän nostaisi metelin, kieltäisi minun käymästä talossaan ja sulkisi sinut lukon taakse. SYLVI. Mitäs sitten teemme, Viktor? VIKTOR. Meidän täytyy olla varuillamme ensi aluksi. Ei antaa kenenkään aavistaa mitään. SYLVI. Entä sitten ?
Minä en ole sinun vaimosi enää, minä en rakasta sinua, enkä ole koskaan rakastanut. AKSEL. No, mutta Sylvi, oletko sinä hullu? Kuinka voit käyttäytyä tuolla lailla? SYLVI. Minä en tahdo olla sinun vaimosi, minä rakastan Viktoria enkä sinua, ja hänen omansa minä olen AKSEL. Nyt riittää! Ei sanaakaan enää! Onneton ! Aivanhan sinä olet järkesi menettänyt!