United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse provasti Glyckin oli pakoitettu ottamaan huoneesensa miehen. Aksel Fersen oli tämän miehen nimi. Ensimäinen rakkaus. Aksel Fersen oli kaunis, nuori herra. Hänen otsansa oli korkea, hänen silmänsä suuret ja kirkkaat! Koko hänen olentonsa osoitti, että hän vasta oli mieheksi tulemaisillaan.
Sitähän en ollenkaan ole tullut ajatelleeksikaan! AKSEL. Ja olisiko aivan mahdotonta, että tuo hirmuinen kirje nyt saattaisi riippua jonkinlaisessa yhteydessä juuri tämän surpriisin kanssa, vai mitä? BERTHA. Jumalani, kuinka yksinkertainen olen ollutkin! Mutta kuinka on mahdollista, etten ennen ole tätä aavistanut? Kuinka olen voinut olla niin sokea?
Jos Amalia tulee toivottamaan minulle onnea, ei minulla ole aikaa häntä uudestaan nukuttaa. AKSEL. No pahuus! Olet siis ilmoittanut Amalialle syntymäpäiväsi olevan tänään? Päätimmehän olla siitä kenellekään virkkamatta; etkö muista? BERTHA. Hyvin sen muistan, mutta hän itse tarjoutui tulemaan, illalla täältä lähtiessään. AKSEL. Sen uskon; kyllä Amalia aina muistaa etujansa valvoa.
Ihalan lähelle tultuansa sanoi Iiri Ragnhildille: »Kerro sinä Ihalassa, mitä on tapahtunut, minä vien Maurin kotiin.» »Kyllä», sanoi Ragnhild, »mutta Iiri, vastaa minulle yhteen kysymykseen: Tunsiko Aksel sisartasi?» »Tunsi», vastasi Iiri lyhyesti. »Kuules, Iiri!
Ystävyydellä Aksel Heino.» Kas niin, mutta missä on checkikirjani? Eipä sitä vaan näykkään. No, sitten se varmaan on konttorikamarissa. Muistaakseni panin ne tähän pöydälle? Aivan oikein, tässähän ne ovatkin. Mitähän se lienee? Mitähän nyt Bertha sanoo! Ah, joku tulee! Pakoon pian! SEITSEM
Se kirje katkaiseepi Aksel sulhon Sukulaisuuden Valpur sulon kanssa. Ei naimisemme ole rikos enää. Oi kavaluutta helvetin! AKSEL. Kah, kuinka? Kuningas Hakon Herdebred ois pannut Tuon rehellisen ehdon Akselille Vaan siinä aikeess', että hälle ois Sen täyttäminen mahdoton? HAKON. Pois, pois Mun silmistäni! AKSEL. Hakon, Hakon! HAKON. Pois, Ma sanon.
AKSEL. Niinpä niin, viimeinen hyvä työ. AMALIA. Mi-mitä herran nimessä se on? AKSEL. Hiljaa, sanon minä, muutoin olette hukassa! Osoittakaa minulle nyt viimeinen hyvä työ ja sekoittakaa oikein aikalailla, kunnes pulveri on sulanut. En vaikka kappaleiksi minut hakkaisitte! Oletteko vallan järjeltänne, ihminen? Tässä on lasi. Sekoittakaa sitä, ja tehkää se kiireesti! Tämä on viimeinen päiväni!
Mamma, mamma ! AKSEL. Tässä ei enää mammakaan auta. Sekoittakaa vaan! Enhän ole teille mitään pahaa tehnyt! Olenhan ainoastaan heikko, viaton nainen ! AKSEL. Sekoittakaa, sekoittakaa vaan! Mutta sen vaan sanon, että kyllä tämä on viimeinen kerta, kun tänne tulen. Olisinko voinut tällaista loppua aavistaa, en sinä ilmoisna ikänä olisi näistä ovista sisään astunut.
"Aksel, minä rakastan sinua, miksi sitä salaisin. Minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni. Sankaria sinun vertaistasi, kuka nainen saattaisi olla rakastamatta. Mutta Aksel, mikä olen minä sinun rinnallasi? Maalainen orpo neito vaan." Niin puhui Martta; punaiset olivat poskensa, sanat tuskin kuuluivat.
Aksel Kurki oli kunnon mies, mutta Pentti Pouttu oli tehnyt väärät päätökset muinaisten muistojensa johdosta. Tämä ei ollut näiden muistojen vika.