United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä vuotaisi maallemme runsas onni ja siunaus.» Ei silloin nähty erittäin kauvas. Nyt ei ainakaan enää pidettäisi sillä niin suurta väliä, mihin puolueeseen kotimaiset hallitusmiehet kuuluisivat, kunhan vaan olisivat kotimaisia. »Päivälehti», n:o 293, 16 p:nä joulukuuta 1893. Sanomalehtimiehiä enemmän pelätään kuin rakastetaan.
Lopulta taipui Otto sitäkin uskomaan, mutta väitti toki: Mutta jos vähä saisi, niin ei ainakaan niin paljoa ... ei niin jotta sitä olisi niin äijä kun vaan tahtoisi ... niin jotta vaikka ei muuta joisikaan! Saisipas! Vaikka miten paljon saisi... Se on se rautalanka ontto sisältä ja sitä myöten tulisi vaikka miten paljon. Tämä toverin ilmotus tuli Otolle ratkaisevaksi.
Syötyäni muistin vaarin puheet yöllä ja rupesin kysymään äidiltäni, eikö olisi sopivinta, että minä menisin pappilan puutarhaa perkkaamaan, niin ettei äitini ainakaan kesän aikana tarvitsisi pitää huolta elatuksestani.
En milloinkaan tahdo olla orjantappurain ja ohdakkeitten kaltainen, jotka vain pistävät eivätkä tuota hedelmiä, eivät ainakaan hyviä». Siten olivat aurinko, linnut, kukat, lähde, kallio, vieläpä orjantappurat ja ohdakkeetkin hänelle pelkkiä merkkejä, jotka muistuttivat hänelle Jeesuksen sanoja ja antoivat hänelle kyllin ajattelemisen aihetta.
Ellemme pidä toisistamme, niin ei meillä, ei ainakaan minulla, ole ketään ystävää. Olisin kovin iloinen, jos tahtoisitte minulle avomielisesti sanoa mitä ajattelette. Näen että teillä on jotakin sydämmellänne. Maria ojensi sydämmellisesti kätensä Leenalle: Kiitän, että olette minulle hyvä. On niin kuin sanotte. Me olemme toisillemme kaikki.
Ei kosteikkoa silmänkantamissa, ei taivaalla näkyvissä ainoatakaan pilveä, ei vesisuonta maan alla ainakaan meidän tiedossamme eikä saavutettavissamme. Miksi epäilys, uupumus on ainoa, joka jää? Miksi henkikin kuivuu ja kuihtuu yhdessä ruumiin kanssa? Onko senkin saatava kasvuvoimansa aineesta? Eikö sekään kestä ajan vaihteita?
En mene ... he tuskin tulevatkaan ... minä kirjoitin heille kirjekortilla, ettei heidän ainakaan sen vuoksi tarvitse tulla, että liittyisin heidän seuraansa. Kun päivä vielä oli korkealla ja kun kotiin ei ollut kiirettä, poikkesivat he sillan korvassa olevaan mökkiin ja istuivat siellä mökinväen kanssa jutellen pitkän aikaa.
Silloin eivät maailman mahtavimmatkaan meille mitään mahda, vaikka kuinka tahtoisivatkin. Miksi ne sitä tahtoisivatkaan! Ei ainakaan kukaan suomalainen ... voisiko todellakin...? Luuletteko, että voisi olla ketään semmoista? Kun on kysymys Suomen tulevaisuudesta, isänmaan onnesta?
Eihän sitä heti takaisin pyörähdetä, vaikka joku mutka tielle sattuukin! Nolo mies niin vähästä säikähtyy. Vai et ole sinä niitä miehiä? No, etpä juuri siltä näytäkään! Et ainakaan nykyään enää. Näytinkö ennen sitte?... niinhän sinä tarkoitit? Kaikkihan sitä potevat penikkatautia aikansa. Ja suoraan sanoen: sinuakin se vaivasi vielä joku vuosi sitten... Mutta nyt on toisin...
Nyt ei kukaan, ainakaan ei Englannissa, taistele miekalla.