United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän paiskasi raskaan oluthaarikan vasten hirviön silmiä ja lähti sitte hyvää vauhtia painamaan pakoon. Ulkona paistoi kuu valkoiselle lumelle. Hän kuuli kiljuntaa ja ulvontaa rannalta, ja huomasi miten kummitukset yhä suuremmissa parvissa ajoivat häntä takaa. Kun hän saapui hautausmaan aidan luokse, keksi hän hädissään keinon huutaa: "auttakaa nyt minua kaikki kuolleet!"
Mattikin oli sillä aikaa tullut tupaan ja otti pankon alta terva- ja rasvakupin, voiteli isännän ja omat kenkänsä ja vei ne kuivamaan aidan seipäiden nenään pihalle. Isäntä myös oli jo noussut ylös ja pannut puhtaat vaatteet yllensä, sekä istui nyt sängyn laidalla paitahihasillaan, hyräillen milloin mitäkin laulua.
Suurinta siisteyden harrastusta todistaa juuri se, että hän koettaa peseytyä niinkin epämukavissa vesipaikoissa. Teidän puhdistautumishalunne ei ole niin kehittynyt, sillä te ette suinkaan menisi joka lätäkköön, vaikka olisi kuinka tarvis. Moititte häntä itsepintaisuudesta. "Pakkautuu kuin sika aidan rakoon", sanotte.
On turha vaiva kenenkään Shemeikkaa vastaan nurista. Ei sitä mikään estä, kun on mennäkseen, eikä mikään pidätä, kun on tullakseen. Isä telkesi minut luhtiin ja rupesi itse oven eteen maata. Se tuli ja heitti isän aidan yli metsään ja mursi oven. Voi, voi! Ei ole enää moneen vuoteen välittänyt. Toisia on kalapirtillä pitänyt, toisilla saunansa lämmityttänyt. Mutta antoihan Petrin.
Siitä he olivat olleet vakuutetut ettei Helka "merkkejä" takaisin tuo "vaikka siihen sihahtais'." Siinä ilon innossa ei sitä suoraan kotia kohden maltettukaan kulkea, vaan Simo tahtoi vähän tarjota hyvitystä oiville puhemiehilleen ja pyöräytti sentähden oriinsa Tarpeen torpan aidan taa.
En tahdo maksaa teidän urhouttanne, mutta sen sanon, että aidan takana vielä on korillinen nekkuja, ja ensimmäinen, joka linnan muuria yli pääsee, hän saa niin, en tahdo kantaa Dshingis-Khanin nimeä, joll'ei hän saa palkinnoksi koko koria." "Hurraa! Eläköön Dshingis-Khan!" huusivat turkkilaiset kaikki yhteen ääneen, ja syöksivät linnaa vastaan.
«Ettekö, neiti Anna, osaa aavistaa, mitä varten hän täällä on?« kysyi Klaus, joka kummastellen oli kuullut naisesta puutarhan aidan takana. «En enemmän kuin tekään. Nyt kääntyvät he Linnan kadulle... Jumala auttakoon häntä!« «Neiti Anna surkuttelee Kyöstiä; ette olisi suonut hänen kiini tulevan?« »Jos hän on syyllinen, niin kärsiköön töittensä mukaan, vaikka se minun sydämeeni kipeästi pistää.
Kylänvanhin se hyppäsi ojaan; kylänvanhimman akka tarttui kiinni portin-alukseen ja huutaa siinä sitten täyttä kulkkua; oman kartanokoiransakin, näet, peloitti niin pahasti, että se riuhtasihe irti kahleistaan, hyppäsi aidan yli ja ala polttaa metsään.
Ainoastaan silloin tällöin avautui joku ovi, narahti puutarhan portti, ammahti lehmä tai ynähti vasikka, kuului soutua järvellä tai askeleita puutarhan hiekassa. Sillä välin saattoi olla niin äänetöntä, niin liikkumatonta ja kuollutta, että arka sorsa uskalsi uittaa poikueensa venerantaan ja käki lentää kukkumaan puutarhan aidan seipääseen. Talon nimi oli Tyynelä.
Niin, totta, jo aidan rakoon pien' karitsa päänsä tunkee ja katsoa keikistää. "Kuin pehmeä sen on villa!" "Lie silkkiä kaulanauha!" Pien' karitsa lausuu: "bää". Mut silloin perältä hyppii kaks herraa, he pitsihin hienoon ylt'yleensä puetut on. He sormissa hattua kantaa kuin kukkaa. Ja niskassa heillä voi huomata palmikon. He tarttuvat hyppysillään nyt karitsan kaulanauhaan ja röyhyyn silkkiseen.