United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun se nyt on kerran kielletty, niin en minä Olen vielä liian nuori epäilemään, mitä äitini on minulle opettanut. Saanko tulla tänne huomenna sinua tapaamaan. Huomennako. Tuota ai, en minä huomenna jouda. Menen äitiäni tervehtimään; silloin on hänen syntymäpäivänsä. No, jonakin toisena päivänä sitten. Kurkistaa salonkiin. Onpa täällä komeata! Stasrooti oli upporikas mies.
Hauskempi olisi häissä Juoda, riemuita, kuin juosta Hölkyttää saloja pitkin. Tuosta annan! tuosta! tuosta! Söitkö halvattu sanasi? Teitkö jutkun, poika juntti! PURMO. Armoa! olenhan valmis. Teen jo lähtöä ai, ai, ai! Viettekin kanaljat hengen. SORMO. Hengettä mies oiva oisit: Niin et söisi etkä joisi Etkä tuhmasti tekisi. NUORI JOUKO. Sen tuhannen pöyrytukka! Viisastuitko?
Niin, Katri oli liian hyvä ja jalo tunteakseen semmoisia tunteita, ja kuinkapa hän nyt saattaisi olla vihoissaan kenellekään kun hän itse oli niin onnellinen! Heti herättyänsä sanoi Mikko. "Missä minä olen? Ah, nyt muistan! Punapartanen ryssälurjus tähtäsi minua ja minä tunsin kohta kuinka luoti putiloi kalloani ... ai, ai, kun sitä särkee!
Ai, se oli niin, että kun setä Lönnrot tuli meille, niin hän laulatti koko päivän Paavilaa, joka asui meidän torpassa, hän on jo kuollut, mutta illalla pyysin minä häntä soittamaan. Hän soitti ja opetti minullekin. Istuimme kuinka kauan lienemme istuneetkaan, vanhassa pirtissä kuutamon hämärässä. Minä opin monta pientä runoa ja osaan vieläkin.
"Se ilahutti minua niin sanomattomasti, että sinä lepäsit. Nyt sunnuntaina on minulla vaan yksi ilo nimittäin saada olla makuuhuoneessa koko aamun ja viettää sitten koko päivän sinun ja lasten kanssa." Mutta sitten huudahti Mathieu hämmästyneellä ja katuvaisella äänellä: "Ai... Minähän en ole suudellut sinua!"
Sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika, jaa, jaa hiirenpoika, sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika ja mahduit maissinjyvään. Mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri, ai, ai, niin pieni hiiri, mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri voi purra niin syvään, syvään? Minä kuljen kuin kahta polkua, minä palvelen herraa kahta, kuin koskelo vierin mä virtoja, kuin sotka ma soudan lahta.
Ja teetä juotiin kilvan, Kun sitä saatiin ilman, Kas hauskaa iltamaa! Kun Hosianna kaikui, Ja laulu reipas raikui, Ai, miten ihanaa! Kuusoset, koristukset, Ja monet valaistukset Myös mielet virkisti, Lausunnot, keskustelut, Vilkkahat seurustelut Sydämmet yhdisti. Noin osaa ottavasti, Todella viisahasti Vaikutti herrasmies. Eduksi isänmaalle, Raittius-asialle Työskeli kukaties.
»Kas tämäpä vasta jotakin on», huusi Vepupp. »Toinen ukoista istuu rummussa ja toinen ratsastaa bassoviululla.» »Ai, ai», parkui ukko Witt, »minä kuolen, minä luulen, että minä olen revennyt ihan kahtia!»
No niin, ajattelin minä ja siirryin ulos navetasta toisten edellä. Nyt tuli muori aivan lähelle minua, katsoi minua tarkasti silmiin, juuri kuin tunteaksensa; mutta eipä tuntenutkaan, koska täytyi kysyä: Kenen poika sinä olet? Mutta ennen kuin ehdin vastata, sanoi Loviisa: Heikkihän se on. Ai, Heikkuko se on, sanoi muori, no, tule sisälle, lapsi.
Viime aikoina oli Arnold usein pyytänyt luokseen pikku Teppoa, sillä hän ei ollut Esterin puolelle itse mennyt. Vanhanpuoleinen hoitajatar kantoi Tepon Arnoldin kamariin ja toi sen sieltä pois. Aina oli Tepon mukana jokin pikku lahja, kun se Arnoldin kamarista palasi. Ai, kuinka se nimismies tästä lapsesta pitää, ihmetteli hoitajatar. Sehän on hauskaa, sanoi Ester huokaisten.