United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taivahan nimessä, miss' olen nämä kasvot ennen nähnyt? Ai, c'est ca, nyt muistan jo. Kakstoista vuott' on sitten. Garcon," huudahti hän rajusti, "tunnetko runollista perkelettä?" "Kyllä, kyllä minä perkeleen tunnen," vastas André. "Très-bien! André ei vastannut; niinkuin ammuttu nuoli kiiti hänen silmäyksensä pois Olgahan, joka telttiä läheni. "Tääll' on kenttätuoli!" huudahti hän.
Rördam'ille meni hän aamupäivällä ja joku pojista näytti hänelle tien kanunamiehen luokse, joka makasi sairaana. "Maaliskuu! maaliskuu, harvinainen ystäväni!" tervehti hän Rejer'iä sängystä "ja silloin menee luuvalo puujalkaan... Olisin kernaasti ripustanut sen laivalle ilmapuntariksi, jos vaan vanha Conrad Rördam silloin olisi päässyt huutamasta 'ai, 'ai!" Hän siirsihe sängyssä.
"Kerta satuin käymään Tuomolassa, kun isäntä oli parhaallaan valamisen puuhassa, eikä aikaakaan, kun messinkiä sitten kaadettiin, niin meni se permannolle ja tietysti hukkaan kaikki. Ai sitä katkeraa savua, mikä siitä nousi! Kun vielä muistan, niin kurkkuani karvastelee." "Kylläpä se oli katkeraa savua, kun vielä kurkkuasi karvastelee."
Silloin me aina ujostuimme, loimme katseemme yhä alemma ja elimme kuin henkien ja ijäisen onnen satumaailmassa. Ja nyt minä heittäännyin hyvin tunteelliseksi, haaveilevaksi jopa surumieliseksi. Tulimme siten siihen pohjukkaan, missä Tohmajärven laineet suutelevat maantien viereistä rantaa. Minä pysäytin pyöräni, laskeuduin maahan ja ihastelin: "Ai miten kaunis paikka tämä on."
LIINA. Minun mielestäni on täällä hirveän lämmin. RIIKKA. Päin vastoin lapseni. Vapisethan vilusta. Ai! OORTTA. Mikä sinua vaivaa Katri? Minä, minä sain vaan tikun sormeeni. OORTTA. Lisää nyt kerrassaan niin, että riittää. KATRI. Voitte olla levollinen, että tulee tarpeeksi lämmin. RIIKKA. Kuinka te kaikki olette niin äänettömiä?
HUOTARI. Ai ai ai, ei puhuta koskaan tynnyristä. TURKKA. Jollet olisi tullut koputtamaan tynnyriä, ei nyt tanssittaisi minun kihlajaisiani. HUOTARI. Niinkö? Sitten ei ollutkaan minun tyhmyyttäni, vaan sallimuksen määräys, että minun oli ruvettava rumpaliksi. TURKKA. Olisi nyt kihlajaisten sijaan hautajaishommat ja minä olisin sureva sulhasleski. HUOTARI. Niinkö oli ankaraa se tauti!
"Ai, minua houkkaa!" katkaisi Aina äkkiä äänettömyyden; "olin kokonaan unohtaa! olkaa hyvä ja tulkaa puutarhaan juomaan kahvia." "Sinunko se on keittämääsi?" kysyi Laura verkalleen. Aina punastui hetkiseksi, mutta virkkoi pian jälleen entisellä hilpeydellään; "Arvaapas, filosofi, arvaapas!"
Silloin veti Olli esille silkin ja sormuksen ja ojensi ne Leenalle. "Kiitoksia!" sanoi Leena, "Ai kuinka kauniita! Niin ihmeen kauniita!" "Mutta todellakin kauniita!" toisti isäntäkin. "Kyllä ne ovatkin!" sanoi Olli naurahdellen. Leena pani sormuksen sormeensa ja silkin päähänsä ja niin välähtelevä oli tuo silkki. Ihmeesti se Leenaa sievisti.
Ompa vainen niinki, Verkavästi, sarkatakki, Ompa vainen niinki, Palttinapaita, pumpulihuivi, Ompa vainen niinki, Leikkatukka, liippahattu, Ompa vainen niinki j. n. e. Suru tuli Suomen maalle, Ai, ai Suomen maalle, Suru tuli Suomen poikasille, Ai, ai poikasille, Itku pitkä piikasille, Ai, ai piikasille, Mure musta vanhemmille, Ai, ai vanhemmille j. n. e.
"No ... olkoot vain!" äänsin taas nenäkkäänä, puistellen hamettani. Mutta samassa kuului rappusilla tulijan ääni: "Ai!... Se on herra Ikonen!...