United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisivat kai ne saaneet sitä muualtakin, sanoi ruustinna välittävästi. Syntyi taaskin kiusallinen äänettömyys. Kävikö maisteri Valamossa? kysyä tokaisi joku pikkupojista. Olin siellä yötäkin. No, mitä Jean Jacques, meidän suuri filosofimme? kysyi rovasti hyvillään siitä, että puheenaine kääntyi toisaalle. Hänellä on siellä kovin soma pieni pirtti.
Mylady laski käsivartensa Felton'in kaulaan ja liukui ulos ikkunasta. Felton laskeutui hiljalleen tikkaita, askeleen erällänsä. Huolimatta heidän molempain painosta heilutti myrsky heitä ilmassa. Yht'äkkiä pysähtyi Felton. Mitä nyt? kysyi mylady. Vaiti! sanoi Felton, minä kuulen askeleita. Meidät on huomattu! Syntyi hetkisen äänettömyys. Mitä melua se on? Vartijat käyvät kiertoansa.
Seurasi sitte pitkä äänettömyys, Alli oli raivoissaan Magnalle, tämä kun lopultakin oli jäänyt voittajaksi, Witikan istuessa sanatonna. Alli ei huomannut, että ivanilme ylioppilaan huulilla oli muuttunut synkäksi, melkein surulliseksi piirteeksi.
Mikäli tiedetään, käytettiin tätä nimitystä ensikerran tässä tilaisuudessa. Syntyi pitkä äänettömyys, jonka kestäessä pöydän ympärillä istuvat miehet miettivät mielessään päin jos toisinkin. »Mutta tämä teidän sosialisminne on unelma», sanoi mr Calvin ja kertasi sanan »unelma». »Näytän teille sitten jotakin, mikä ei ole unelma», virkkoi Ernest. »Ja sitä 'jotakin' minä sanon oligarkiaksi.
Et olisi ehtinyt saada kirjettä. Niin, mitäs niistä nyt kaikista kirjoittamaan, sanoi Helander. Syntyi äänettömyys heidän seisoessaan sakastin perässä. Naimilla oli hauska pääkaupungissa? virkkoi Helander häntä yhä tarkastaen. Oli niinkin. Naimi koetti kestää katsetta ja voittaa sen. Oli niinkin, hyvin hauska. Siellä sai kuulla niin paljon hyvää ja kaunista.
että: ei ole oikein tietää liika paljon. Syntyi äänettömyys. Tyytyväisenä, kuten voittaja, keinahteli pastori. Kirkkoväärti puhui nöyränä: »On se kallis lahja, se että Herra on jollekin antanut hyvän lukupään.» Hän yskähteli näppeihinsä. Mutta hänen lähdettyänsä, vallitsi pappilassa suloinen rauha ja toivo.
Mutta minä pyydän sinua, lapseni, mieti ainakin huomiseen asti. Ei, ei, jatkoi Ester niinkuin ennen; kuka sen sanoo, että minä huomenna olen niinkuin nyt? Sitten hän kumartui kreivittären korvaan ja kuiskasi: Minä pelkään omaa itseäni! Kreivitär katseli häneen tuimasti, miltei säikähtäen; pitkä, tuskallinen äänettömyys syntyi.
Seuraavana päivänä tuli hän kalpeaksi kuin lakana. Sitten haudattiin heidät aivan lämpösinä... Viinaa! Syntyi muutaman hetken painavalta äänettömyys. Talonpojat katselivat ihmetellen toisiaan. Mitä sinä lörpöttelet? kysyi joku. Hän puhuu omantuntonsa kanssa. Sota on syynä siihen, että juodaan mutisi Bartek. Hän otti kulauksen ja sitten taas toisen.
Saamattomuuden tunne ja yhä jatkuva äänettömyys alkoi lopulta käydä sietämättömäksi. »Mutta mitä te tuolla kaikella oikein tarkotatte?» sanoi hän hermostuneesti, kääntyen ympäri. »Minä tarkotan uskallankohan minä sanoakkaan?» puheli nuori mies tullen hänen luokseen.
Seurasi jälleen syvä äänettömyys salissa; kaikkein katseet siirtyivät ylimmäisestä papista Pietariin. Tämä astui vielä askeleen eteenpäin, katsoi tuomariaan lakkaamatta silmiin ja sanoi sitte vakavalla äänellä: "Ei paljon, mutta kyllä tarpeeksi, ollaksemme puhtaita sen lain edessä, jonka mukaan me ainoastaan tahdomme tulla tuomituiksi.