United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaan että semmoista keinoa niin harvoin on käytetty, siihen on syynä se, että harva on kyllin raaka sitä käyttämään. Tämän miehen käytös, kutsua nuori tyttö pitoihin, pannakseen siellä toimeen häpeällisen aikomuksensa, nosti yleisen inhon. Senpä vuoksi seurasikin tuommoista tapausta äänettömyys ja kummastelevat silmäykset vieraissa.

Olenko minä mikään varas tai ryöväri. Siellä meillä sanoivat, että kaikki riippuu asianajajasta, jatkoi hän. Sanoivat että täytyy jättää anomus. Mutta sehän kuuluu olevan hyvin kallista... Niin, ihan välttämättä, sanoi Nehljudof. Minä olenkin jo kääntynyt asianajajan puoleen. Ei saa vaan sääliä rahoja, pitäisi ottaa hyvä, sanoi Maslova. Minä teen kaikki mikä on mahdollista. Syntyi äänettömyys.

Pieni äänettömyys. Minulla on isännällesi viesti heitän tänne pöydälle jätä minut hetkiseksi! S

Tällä kertaa Juha, nojautuen kiviseinusta vastaan, teki liikkeen, niinkuin mies, joka ei enää tiedä, mitä vastaisi. Tämä äänettömyys ei ollut uteliaan pyhissä-vaeltajan mieleen. Hän astui äkkiä esiin ja sanoi: "Anteeksi, herrat porvarit! suokaa anteeksi ... eikö saisi tietää mistä on kysymys?... Mikä on tuo merkillinen laki?"

Hän sulki ovensa, kävi istumaan ja pani toisen kätensä Reine Allix'in käteen sekä toisen vaimonsa vartalon ympäri. "Ei ole muuta neuvoa kuin odottaminen", sanoi hän alakuloisena. Pitkä oli aika ennenkuin päivä nousi. Ampuminen taukosi hetkeksi; sitten alkoi sen jyrinä uudestaan ja läheni kylää. Ja taas vallitsi äänettömyys.

Hänen sanojaan seurasi syvä äänettömyys, ja hän rupesi pian taasen puhumaan ikäänkuin estääkseen heitä antamasta epäsuotuisaa vastausta. "Tiedän, että teillä on esteitä, mutta rakastan häntä kuin silmäterääni ja vaikken vielä olekaan kristitty, niin en myöskään ole teidän enkä Kristuksen vihollinen. Tahdon puhua teille suoraan, jotta voisitte minuun luottaa.

»Sanonko koko nimen sittenkysyi Alan. Syntyi hetken äänettömyys. »Parasta taitaa olla, että lasken teidät sisään», tuumi sitten setäni epäilevästi. »Voi olla», vastasi Alan, »kysymys on vain siitä, tulenko minä? Sanon nyt teille, mitä minä asiasta ajattelen. Tässä kynnyksellä tulee meidän asiasta keskustella, tässä tai ei missään.

Tapani ei tähän virkkanut mitään, istui vaan kuin tuomittu ja katseli maahan. Tunsi että on paras pysyä äänettömänä. Tapanin äänettömyys ei kuitenkaan Dampbellia lepyttänyt, hän vaan yhä puhki katsellen syvillä kiiluvilla silmillään kuin mato mättäästä ja matki Tapanin sanoja: "Väärään sanoivat menevän... Lähtivät kesken pois... Ne ovat päällikön sanoja ne!"

Mitä kauvemmin äänettömyys kesti, sitä komeamman kaiun saa ääni, kun se vihdoin tulee kuuluviin. Puilla, ihmisillä, laitoksilla, uskonnoilla, kansakunnilla, kaikella kasvavalla ja kehittyvällä, mitä maailmassa on olemassa, huomaamme tämmöisiä kehitys-ja kukoistuskausia. XLI. Ajatelkaamme mimmoinen tuomari luonto on, miten suurenmoinen, rauhallinen ja kärsivällinen se on.

Viimein kuitenkin alkoi äänettömyys tuntua pitkältä ja mieleen tunkeutui salainen moite siitä, että hän oli ollut liian ylenkatseellinen Anttia kohtaan, ja alkoi etsiä tilaa sitä lieventääkseen, ja mieleen hiipi ajatus siitä Antin tuhannesta markasta, josko siinä olisi totta, niin siitä pitäisi tavalla tai toisella saada osa markkinarahaksi.