United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sokrates otti pikarin aivan iloisesti, Ekhekrates, ilman vapisematta, ilman väriltään ja katsannoltaan muuttumatta; tapansa mukaan hän vaan jäykästi katsoi mieheen ja sanoi: "Mitäs arvelet tästä juomasta, sopisiko siitä jollekin juoma-uhri tehdä? Onko luvallista vai ei?" "Me valmistamme tätä, Sokrates, ainoastaan sen verran, minkä arvelemme tarpeeksi juoda," vastasi hän.
Oli niin ihana, kaunis kesäpäivä kuin toivoa suinkin voi. Koko Saimaa päilyi rasvatyynenä, ei tuulen löyhähdyskään sen pintaa rikkonut. Lukemattomilta kaskimailta kohonnut hieno sauhu oli kuin ohuena harsona laskeutunut koko seudun yli, joka senvuoksi väriltään vivahteli vaaleansinisenä ja sinipunervana.
Minä kyllä osaan sietää leikinkin, herra Holmes, mutta tämä on melkein liikaa." "Yhäkö te haette saapastanne?" "Yhä, ja minä kyllä sen löydänkin." "Mutta ettekö sanonut sen olleen uuden ja väriltään ruskean?" "Niin se olikin, mutta nyt se on vanha ja musta." "Mitä? Ettehän tarkoittane ?" "Sitä juuri tarkoitan.
Myös oli huomattu, että susien joukossa oli ollut muudan, joka oli tavattoman suuri ja väriltään toisenlainen, kuin tavalliset norjalaiset sudet. Arveltiin sitä venäläissudeksi, joka oli tullut tänne Siperiasta. Jaampa oli alati nureissaan, sillä tämä peto oli repinyt yhden hänen parahimmista ajoporoistaan, vaikka sillä olisi ollut vara valita satojen joukosta muitakin.
Jaakko ei kuitenkaan myöntynyt, vaan isäntä sanoi: Voithan mennä, joudathan tuosta, mitäs siinäkään seisot. Nyt Jaakko totteli, mutta ikävystyttävän vitkaan hän käveli. Viimeinkin saavuimme Vierimälle ja astuimme pirttiin. Täällä istui nimismies pöydän päässä paraikaa kahvia juomassa. Jaakko käskettiin istumaan penkille. Hän istui, mutta monen-näköiset olivat Jaakon kasvot väriltään.
Tämän viimeisen elämänilmauksen jälkeen jäi otso seljälleen, käpälät ylös, ja oli ihan kuollut. Me joimme peijaisia monesta taskumatista. Otso oli hyvin suuri vanha uros, joka ei tiettävästi ollut tehnyt mitään vahinkoa elukoille. Hän oli hyvin lihava ja talja oli tiheäkarvainen, kaunis tummanruskea väriltään.
Minä olen sille sen taidon opettanut. Koiria se myös pakenee. Mutta siihen se on oppinut itsestään. Se on isonlainen kissa, Ville nimeltään ja vesiharmaa väriltään, tummajuovainen. Kaunis kissa ollut Jumalan luomasta, mutta elämän kovissa koettelemuksissa vähän vikaantunut. Puuttuu toinen silmä kokonaan ja molemmista korvista latvapuoli.
Pikku Erik se siinä riemuiten juoksee hänen luoksensa, ja Helena onnellisena ja hurmaavana, väriltään pirteänä, elävänä ja hienona, liikkeiltään pehmoisena, hyväilevänä kuin satujen lumoava meren neito, pitää häntä kainaloista.
»No, se on sellaista ohutta liuskaretta, niinkuin vasikan nahkan niljettä, punasta väriltään ja helppoa ostaa»... selitti isä. »Vai sellaisella se»... »Sellaisellahan se...» isä härppäsi kahvia lautaselta, »jo se paholainen teettää jotakin.» »Jotakinhan se teettää.» »Vai linnaan panivat», jatkoi äiti. »Linnaanpa linnaan. Elinkautiseen», sanoi isä. »Vai elinkautiseen; onpa siinä istumista.»
Kaksi viisitoista vuotiasta kättä, joiden välitse musta hiuskutrinen kiekuroitsi, peittivät ristiin laskettuina hänen kasvojaan, joista ainoastaan sievä leuka, väriltään kun ruusun valkoisimmat lehdet, oli näkyvissä. Kun eukko muutamia silmänräpäyksiä surullisella mielihyvällä oli katsellut uinailevaa, siirtyi hän pois, asetti lampun pöydälle ja meni ulos.