United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun Antti oli noussut ja tammalle sanottu: prpoh! selitti hän: »Join markkinoilta ostin nämä kärrit siltä Keräseltä, mutta toisen aisan päästä vääntyy tuo raherauta...» Miehet ajoivat siitä edelleen äänettöminä. Jussi Vatanen ajatteli asioitansa, mutta Antti ei ajatellut mitään.
Kuule ääntä vapahitten, Kuin se miehekkäästi soi! Mutta mik' on kumppanitten? Tuskin seisoa he voi. Viinan orjiks vapaat vääntyy, Sammuu into tulinen: Vapaus selin heihin kääntyy, Eik' ees luona maljojen Viihdy joukoss' ihmisten. Haudalla. "Hän kuollut ei, hän nukkuu vaan", Niin lausui pappi puheessaan Haudalla juhlallisna.
Raamattuhan sanoo, että joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Siitähän ei ole Jumalan edessä vastuuta, kun koettaa ohjata ihmisten polulle hyvällä ja pahalla minkä vaan voipi. Ja sanotaanpa niinkin, että silloin vitsa pitää vääntää kun vääntyy. Ja yrittänyttä ei laiteta», puhua laapotteli äiti ja huokaili vahvasti. Eräs vieraista sanoi, että »elkää tyhjää huolehtiko Tapanista.
Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy, Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy Ja rintaa vasten päänsä kallistuu; Hän äsken iskun taivahalle heitti, Mut mustat pilvet ennustähdet peitti, Nyt lausumahan aukee miehen suu: »Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen, Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu; Oon nähnyt kalman murhaa, nähnyt naisen, Kuin kultaansa hän surren lakastuu; Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa On hautaan vienyt miehet parhaimpansa, Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt; Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa: Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa Jää, hukkuu pois, näen ensi kerran nyt.»
Kai pilkan nään, mi liehuu huulillas, Ja silmässäs nään uhman säihkettä, Nään ylpeyden, mi kaartaa poveas, Ja sentään kurja, kurja oot, kuin mä. Suus tuskaan vääntyy, kun jäät yksin vaan, Nuo silmäs salaa kaihtuu kyynelin, Vait uljas poves vertyy haavojaan, Niin, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
Kivet kovat kallioilla, kankahilla Mullaks rikki murretaan; Rauta kaikki repäisevä, raateleva Ruostehelta raadellaan. Ei niin vähää, väetöntä, voimatonta, Jota surma säästänee; Ei niin vahvaa, väellistä, voimallista, Joka kuolon kestänee. Kannelle jos kaiken ilman heität silmän, Sitä tutkit tapoineen: Kääntyy, kulkee, vääntyy, vyöryy, poikkee, pyöryy Taivas kirkas tähtineen.
»Kyllä se sinun sydämesi vielä rakkauteen 'vääntyy' opettelemattakin.» »Voi sinua!» Eevi nauroi. »Sinua se ainakin on 'vääntynyt' rakastamaan ihan hirmuisesti, sinä hyvä, herttainen, kulta ystävä!» Hän kavahti Elsan kaulaan ja puristi aivan tukehduttavasti. »No, no, älähän nyt! Sinä rakastat niin tulisesti, että minä pian heitän henkeni siitä!»
PANDARUS. No niin, hän näytti eilen illalla kauniimmalta kuin mitä koskaan hän tai kukaan muukaan nainen minusta on näyttänyt. TROILUS. Sanoa aioin vain: kun huokaus oli Halaista, niinkuin vaaja, sydämmeni, Niin, ettei isäni ja Hector huomais, Ma huokauksen, niinkuin aurinko Selittää myrskyn hymyn kurttuun peitin. Mut murhe, joka teko-iloks vääntyy, On niinkuin pila, joka tuskaks kääntyy.
Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy, Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy Ja rintaa vasten päänsä kallistuu; Hän äsken iskun taivahalle heitti, Mut mustat pilvet ennustähdet peitti, Nyt lausumahan aukee miehen suu: "Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen, Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu; Mä nähnyt olen kalman murhan, naisen, Kuink' kultaansa hän surren lakastuu; Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa On hautaan vienyt miehet parhaimpansa, Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt; Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa: Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa Jää, hukkuu pois, näen ensikerran nyt.
Taakka näyttää tuntuvan: Suonet jäntyy kantajan, Selkä etsii nojaamaa, Käsi turvonnut ja kankee, Hampaat tiukkaan yhteen lankee Takkuparran taa. Pöhöjalat, paisuneet, Synkeään Kasvot vääntyy, hiessään Hivukset. Näetkö katseen! Kah, kun on Väsynyt ja tylsä, raukee, Vastanamme siitä aukee Orjan raivo tehoton!