United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli kirkas, kylmähkö päivä, noin viiden tienoissa illalla, ja ruokalevon maattuani lähdin minä tavalliselle kävelylleni ennen istuutumistani työpöytäni ääreen. Pihamaa oli sula, samaten katukäytävät päivän puolelta. Mutta niin pian kuin aurinko painui huoneen harjan taa, veti pimento rapakot ja purot riittaan, ja kengänkannat karahtelivat astuessani.
Muulien selässä ratsastaen teimme pitempiä tai lyhyempiä retkeilyjä eri suuntiin. Näistä yksi retki joutui sittemmin asianhaarain vaikutuksesta niiden seikkojen yhteyteen, jotka johtivat Jerusalemin katumellakkaan. Olin viime kuukauden ajan tehnyt joutohetkinäni pientä erikoistutkimusta kotona työpöytäni ääressä. Mitä asia koski, en ollut vielä kertonut Nevankoskelle. »Sittenpä saat kuulla!»
Olisi parempi, ajatteli hän, jos istuisin tälläkin hetkellä oman työpöytäni ääressä. Olihan se sittenkin hänen ainoa ilonsa. Ja ylimalkaan hänen mielestään ainoa ihmisen arvoinen ilo maailmassa. Tuttavuudet! Mitä ne olivat? Kosteikkoja erämaassako? Eivät, vaan erämaita sille, jolla oli omassa työssään kukkivat keitaansa ja kosteikkonsa.
Eikö? No mikä se sinut sitte sai matkalle? Se, että minulla ei ollut enään rauhaa työpöytäni ääressä. Rauhaa! Mutta, kultaseni, kuka sinua häiritsi? Ei kukaan ulkoapäin. Vaan minussa liikkui tunne, että minä suorastaan väärinkäytin tahi ei, jätin käyttämättä parhaat lahjani. Että olen tuhlannut aikani hukkaan. Kirjaasiko? Sillä minulla ei ole kykyä ainoastaan siihen yksistään.
Meillä on tuolla ylhäällä kuudennessa kerroksessa pienoinen talous, kaksi huonetta ja keittiö, raskaita uutimia ovissa ja ikkunoissa, on alkovi ja minun työpöytäni ja hänen nojatuolinsa sen vieressä.
Vaan muuanna puolen päivän aikana tuli hän erään nuoren, oudon herran kanssa vastaani. Silloin kuohahti minun suonissani. Että hän uskaltaa! Ja kuka tuo lienee? Minä tahdoin tietää sen, ja sainkin. Se oli hänen uusi konttoritoverinsa. Vai konttoritoveri! He ovat siis joka päivä yhdessä! Samana iltapäivänä istuin työpöytäni ääressä nojautuen vasenta kättäni vasten.
Tamminen katsoi miettivästi kelloaan. Minun pitäisi oikeastaan jo aikoja sitten istua työpöytäni ääressä, sanoi hän. Mutta olkoon menneeksi! Tämän harvinaisen tapauksen kunniaksi. Sinä olet aina yhtä ahkera? Ei auta muu, jos aion kesään mennessä saada valmiiksi jotakin. No niin, minä tulen mukaan, mutta vain muutamaksi minuutiksi.