Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Lukiessaan sitte tämän isänmaan taisteluista, sen kärsimyksistä ja vaivoista, sykki hänen sydämensä täynnä ihailua tätä kansaa kohti, joka oli saanut niin paljon kärsiä ja vaivaa nähdä. Ja hän olisi mielellään tahtonut uhrata elämänsä tämän maan ja tämän kansan hyväksi. Koulussa oli hän kerran muutamassa juhlassa pitänyt puheen isänmaalle.
"Ja, oi te ikuiset tähdet, mikä autuus! "Aluksi kauniin kreikkalaislapsen rinnassa oli herännyt sääli minua kohtaan, mutta sitten se muuttui rakkaudeksi. "Näin sen, en voinut enää epäillä sitä. "Hän tunnustikin sen autuaaksi tekevällä suudelmalla. "En voi kuvailla häntä. "Kultainen oli hänen tukkansa, kultaiset hänen silmänsä, kultainen hänen sydämensä.
Kokonainen tulva ajatuksia ja tunteita syöksähti hänen päänsä ja sydämensä läpi ja puoleksi taintuneena hän vaipui lähteen viereen nurmelle. Nuori kuningas seisoi muutamia silmänräpäyksiä pelästyksestä ja ihastuksesta sanattomana maahan vaipuneen hennon olennon vieressä. Hänen hehkuvat silmänsä nauttivat täysin siemauksin noiden kauniiden kasvonpiirteiden ja kauniiden muotojen näkemisestä.
Yhä kauvemmaksi hän tunkee sielunsa syvyyteen ... yhä leppymättömämmin kokoontuvat hänen luonteensa taistelunhaluiset ainekset, ikäänkuin päättäneensä tehdä mitä kauvemmin vastarintaa ... ylpeys ja itsekkäisyys asettuivat hänen sydämensä vartijoiksi, joka vaikeroi kaipuusta. Taistelu hänen sielussaan on kamala.
Ja Helunalle toisin kultaisen verolipun ruskeassa samettinauhassa...» Emäntä nauroi sydämensä pohjasta ja Nikkiläkin koetti, minkä ryinnältään saattoi. »Poliisitpa ottaisivat pois sen verolipun ja sakottaisivat meitä. Verolippu pitää lunastaa maistraatista, ei se kelpaa taivaasta, vaikka Jumalan maahan se on, jossa lehmät laitumella käyvät.»
Kaikki se viha, joka äsken täytti hänen sydämensä, suli äkkiä siinä tunteessa, joka tällä hetkellä yksinomaan hallitsi häntä: hurmaava, korkea havainto, että se kansa, johon hän kuului, oli valittu kansa, kansa, jonka korkeana tehtävänä oli aikojen pimeydessä, vuosisadasta vuosisataan kehittää suurta jumal'aatetta.
Kun sitten äänetön erämaa häntä ympäröi ja tähdet hänelle osoittivat, että hän liian aikaisin oli saapunut kohtauspaikalle, niin hän antoi muulin kulkea hitaammin ja mitä lähemmäksi määräpaikkaansa hän pääsi, sitä totisemmaksi hän kävi, sitä kiivaammin hänen sydämensä sykki. Taisipa olla jotakin tärkeätä, tähdellistä, mitä Klea halusi hänelle kertoa tähän aikaan ja tämmöisessä paikassa.
He olivat valvoneet hänen luonaan koko yön. Hän makasi ääneti isänsä sylissä, hengittäen nopeasti ja pää nojautuneena tämän isän rintaan, joka aivan hervotonna vapisi niinkuin lapsi, samalla kuin hänen sydämensä ankarat tykytykset todistivat hänen tutkaansa. Päivä koitti ja poika avasi silmänsä. "Isä", hän lausui. "Voi minun poikani!" huokasit Labeo tuskan äänellä. "Suutele minua, isä."
Hän oli taas vajonnut hiljaiseen miettimiseensä, mutta yhtäkkiä sanoi hän: Tulkaa, tulkaa! Syvyys vetää minua puoleensa! Miten sinun on laita, Fabiani? kysyin minä häneltä ja otin häntä käsistä kiinni. Minulla on täällä, sanoi hän ja laski kätensä sydämensä kohdalle, paha, joka on minun kuolettava! Pahako, toistin minä, pahako, eikä parannuksen toivoa? Ei toivoa!
Suru oli paennut ja viha ja kauhu oli valloittanut hänen sydämensä. Hän ei ollut luullut pahuuden ja kavaluuden voivan niin pitkälle menevän, kuin se nyt oli mennyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät