United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuon kauniin vuoren ahot voitte jättää Ja mennä tuohon nevaan rypemään! Haa! onko silmät teillä? Rakkaudeks Sit' älkää sanoko. Ei, veren kiihko Tuoll' ijällä jo talttuu, lannistuu Ja järkeen mukaantuu. Mut mikä järki Vie tuosta tuohon? Aistit teill' on, muuten Himoja teill' ei ois; mut aistit varmaan On halvatut.

Raskaat, mustakarvaset elukat käydä kömpelöitsivät vastahakoisesti hiljaksensa eteenpäin; välistä seisahtuivat keskenänsä häyhyilemään, hirveän rumalla röhkinällään kääntäen huomion puoleensa. Missä lätäkön tapasivat tiellänsä, siinä laskeutuivat rypemään, kunnes ajajat saivat heidät siitä taas tuonnemmas ajetuksi.

Monta pärettä oli jo palanut uunin nurkkapihdissä, kuin tuli isäntä makuuhuoneestaan pirttiin ja haukotellen tuumasi nyt tulevan tuiskun, eikä taida tulla markkinaan lähtöä. "Mikäpä sinne lähtee nousevan ilman selkään rypemään. Jos on huomenna parempi ilma, niin saattaa sitte lähteä ja jos ei ole säätä, niin ei tule suurta hallaa, jos emme käy ollenkaan."

TIMON. Sua kerran vielä silmään. Muuri, sinä, Jok' ympäröit nuo sudet, maahan vaivu, Ateenaa älä suojaa! Vaimot, irstaiks, Ja, lapset, ynseiks tulkaa! Orjat, narrit, Sijaltaan syöskää kurttu senaatti, Ja itse sijaan käykää! Immet nuoret. Häpeän saastaan oiti rypemään, Ja vanhempainne nähden! Pidä puoltaa, Häverikki, älä maksa; veitsi maalle, Ja velkojaisi kurkkuhun se iske! Varasta, elinorja! Arvo herras On pitkäkynsi rosvo, joka ryöstää Lain mukaan. Tyttö, herran viereen maata; Rouva on portto! Ramman taattos sauva Pois tempaa, poika kuusitoistias, Ja hältä aivot murskaa! Hellyys, rakkaus, Jumalanpelko, oikeus, totuus, rauha, Yölepo, kotikuri, ihmissopu, Opit ja tavat, kaupat, elinkeinot, Lait, säännöt, laitokset ja arvoluokat Tuhoksi menkööt, vastakohdakseen, Ja eläköön vain tuho! Ihmisvaivat, Te, kuumeet ankarat ja tarttuvaiset, Ateenaan kypsään syöskää! Lonkkatauti, Senaattorimme halpaa, että heillä Käy raajat yhtä rammaksi kuin tavat! Himo irras hiivi nuorten luihin, mieliin, Ett', ahertaissaan hyveen virtaa vastaan, Hekumaan hukkuvat! Ateenaan tehkööt

Hän oli alentunut luontokappaleen tilaan, rypemään tienwieressä, kykenemättä auttamaan itseänsä, ja tämän kaikki oli aikaansaanut itsensä ja maailman perinpohjainen tuntemattomuus. Kuinka hän woipikaan nyt seisoa ihmisien edessä, kun hän oli näin pahoin tahrannut omantuntonsa ja ihmisellisen arwonsa; mitä sanoisiwat he hänelle, eikö jokaisen huulilla ollut pilkkahymy katsellessa häntä?

Kanasen vaimo vielä lisäsi: »Kunhan joutuisit yksinäsi tuolla hangessa rypemään puita vetäessäsi, niin näkisithän... Ja mikä hätä sinulla on ollessa Kenosen akkana! Pääset vielä räätälin matamiksi ja voit asua kirkonkylässä, eikä tarvitse täällä korvessa hapata... Siinä onkin Puniinin pytingissä vielä kamarikin, että on kuin ainakin herrasväessäAnna Liisa mietti. Asia alkoi miellyttää.